Aurinkoisia viime hetkiä

Kerrataanpas taas hieman tapahtumia menneiltä viikoilta, jotka ovat kaikenlaisten pikkukiireiden yms takia jääneet hieman taka-alalle. Tosiaan kuten Janne kertoi, Kroatiassa juhlakansamme nautti Davidista ja muutenkin mahtavasta reissusta, ja tämän jälkeen olikin paluu takaisin arkeen. Lähes heti paluun jälkeen Jannea odotti uusi reissu, tällä kertaa kohti kotoista Suomea. Jannen lähtiessä heilutimme valkoisia nenäliinoja ja toivoimme että Suomi ja kesä eivät vie kaveria mennessään, kuitenkin reilu kuukausi pitäisi täälläkin vielä opiskella. Viikko meni hiljalleen koululla käydessä ja aurinkoa ihmetellessä, tuntui olevan on-off vaihde päällä.

Viikonlopun koittaessa päätimme Juhon ja Minnan kanssa suunnata paikalliseen Lidliin ostoksille, ja paikan päällä päämme suolsivat ideaa idean perään. Lopputuloksena oli mahtava masterplan, perjantaina yhteistä kokkausta pihvien kera ja sattuipa Lidlin kätköistä löytymään myös perinteinen petankkipeli viihdyttämään seuruettamme. Maukkaan aterian jälkeen oli tarkoituksena lähteä etsimään mukava pelialue lähistöltä, mutta taas vaihteeksi aurinko lähti livohkaan ja tilalle tuli vesisade. Tämä siis jäi ja päätimme pysyä iloisesti sisätiloissa ja keskustella politiikasta kera viinin. Tosin pelasimme muutaman kierroksen asuntolan sisäpihalla, joskin puulastupohja ei ollut paras mahdollinen alusta ja taidon sijasta tuuri näytteli suurta roolia. Jossain vaiheessa iltaa myös super-Mario, kolumbialainen ystävämme liittyi mukaan poliittiseen keskusteluun. Tällä kertaa petankki piti kaivaa uudestaan esille, sillä tämä peli oli täysin uusi kolumbialaisille, ja pitihän sitä mennä hieman koittamaan. Taas kerran tosin sade kiusasi meitä, joten oli tyytyminen sisäpihaan. Mario ainakin tykkäsi pelistä, ja kertoi että jotain vähän samantyylistä on tarjolla myös Kolumbiassa.

Lauantai toi tullessaan uudet kujeet, ja illalla meitä odotti kauan kaivattu tapahtuma: Euroviisujen finaalit ja Lena Meyer-Landrut! Kyseisen neidon biisi on soinut täällä päin maailmaa jo monia kuukausia, ja miten niin hyvästä biisistä edes voi olla tykkäämättä, joten suosikkimme oli valmiina odottamassa! Tälläkin kertaa päivä alkoi kauppareissusta, suurimpana tavoitteena hakea super-Mariolle syntymäpäivälahja, koska seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus olla pirskeet lisävuosien kunniaksi. Mutta kerrataan ensin pohjia lahjan hakuun... Aikaisemmin keväällä saimme jossain vaiheessa vaihtariporukalla aikuisviihteestä keskustellessamme tietää, että Mario ei ole koskaan katsonut pornoa (tai siis näin ainakin väitti). Ja synttäreiden kunniaksi, mikä muukaan olisi parempi lahja kuin aito saksalaista pornoa sisältävä DVD. Tämän vuoksi meidän oli pakko mennä paikalliseen alan liikkeeseen, vaikka emme olisi millään halunneet ja kehdanneet. Man's gotta do what man's gotta do...

Liike oli nätisti sisustettu, siisti ja kaikin puolin viihtyisän oloinen, eikä mikään pimeä haiseva luola kuten Suomessa yleensä (siis ei sillä että ketään meistä olisi tietenkään sellaisessa käynyt, joku kaveri joskus sattunut käymään ja kertonut). Leffaosasto löytyi kohtuu ison liikkeen takaosasta ja tästä lähti kova etsiminen mahdollisimman halvan ja hyvän leffan löytämiseksi. Ikävä kyllä hinnat olivat kohtuu korkeita, ja halvimmat leffat olivat 10 euroa per pala. Houkuttelevan kansikuvan perusteella löytyi Tabulose Schlampen (eng. Tabu Sluts) ja tärkeimpänä takakannessa selvä maininta, "German porn". Tämä oli juuri se mitä olimme etsineet ja lähtikin välittömästi mukaan kympillä. Tämän jälkeen onnellisina maistamaan paikallista kebabbia (toinen kerta koko täällä olon aikana) ja kaupan kautta hakemaan kuohuviiniä odottamaan Lenan voittoa. Kotosalla teimme Juhon ja Minnan kanssa nopean laaduntarkastuksen ostamallemme elokuvalle, ja petyimme aika pahasti. Kansikuvalla ei ollut mitään tekemistä elokuvan kanssa, ääniraita oli huono ja elokuvan leikkauskin oli paikoitellen epäonnistunut. Mutta eihän Mario voi tietää onko kyseessä hyvä vai huono leffa, jos ei kerran ole vertailupohjaakaan...

Kisahuuma alkoi jo kohota illan mittaan, ja hetki lähestyi Hieman ennen lähetyksen alku lähdimme määrätietoisesti kipuamaan kohti yhteisolohuonetta kakkoskerroksessa. Sydämemme pamppailivat Satellitesin tahtiin ja tanssijalkaammekin hieman vipatti. Otimme varman otteen ovenkahvasta, ja tarmokkaasti vedimme oven auki. Ja mitä paljastuikaan? Telkkarista tulee jalkapalloa, oivoi, tunnin päästä voitte tulla uudestaan koittamaan! No tämä ei meitä haitannut, vaan nopeasti Juhon huoneeseen ja netistä streamaamaan lähetys. Esityslistasta nopea vilkaisu ja onneksemme Lena esiintyi vasta loppupäässä, joten tämänm pääsisimme nauttimaan telkkarista. No, mitä viisuista nyt voi sanoa... Paljon tosi huonoja artisteja, ainoina piristeinä Turkin oma Tokio Hotel kopio sekä muutama ulkoisella olemuksellaan valloittava naisartisti jostain itäblokin lähistöltä. Mutta ei siis mitään vastusta Lenalle!

Lopulta siirryimme telkkarin ääreen kun jalkapallo oli loppunut, ja muutama paikallinen jäi seuraksemme. Ja lopulta, ah niin ihana ja kirkkaasti loistava Lena. Kuten jo monta kertaa aikaisemmin olimme keskenään spekuloineet, kyseisen tytsyn esitys kaikkine liikkeineen oli kiehtovan säälittävä. Mutta onneksi eräs paikallinen osasi kertoa että taustatanssijoita yms ei ole mukana sen takia, että yleisö ja katsojat tuntevat Lenan niin maanläheiseksi ja osaavat samaistua häneen. No lopulta tuli pisteiden laskun aika, ja pakko myöntää että tällä kertaa huumaa oli jopa enemmän kuin Lordin voiton aikaan hamassa menneisyydessä. Kuoharikin piti hakea, ja kun voitto varmistui nautimme kuohuvaa yhdessä RayRayn kanssa, joka ainoana paikallisena oli uskaltanut jäädä kanssamme. Tämän jälkeen tietenkin voiton merkiksi Juhon läppäriltä flat kolmosessa kunnon huudatukset Lenalla, ja tietenkin paidat olivat tässä vaiheessa jo jossain muualla kuin päällä. Juhlintaa jatkui RayRayn kanssa kunnes Lenaa oli soitettu kyllästymiseen asti ja oli aika painua nukkumaan.

Seuraava alkuviikko olikin taas normaalia arkea kouluineen kaikkineen. Tällä kertaa Juholle oli tulossa vieraita, keskiviikkona saapuivat Juhon sisko Heidi ja kihlattunsa Samuli. Viimekertaiset Säkylän vieraat majoittuivat paikallisessa majatalossa, mutta Jannen reissun takia yksi huone oli tyhjillään ja matkalaiset pääsivät viettämään yönsä wistissä. Samana päivänä myös Grazin vahvistuksemme Irene saapui täydentämään suomalaista joukkiotamme, olihan illalla suunnitelmana mennä kokeilemaan naapurikaupunkimme Bruck-an-der-Murrin yöelämää, koska torstai oli paikallinen vapaapäivä ja kuuleman mukaan Bruck on Kapfenbergin lähin menomesta. Ilta alkoi taas perinteisellä istuskelulla poikien kämpillä, ja loppujen lopuksi viimeisen junan mennessä päädyimme ottamaan jossain vaiheessa iltaa mittariauton Bruckiin, matkaakin oli vain vajaa kymmen kilometriä. Bruckista kenelläkään ei ollut sen tarkempaa tietoa, että missä mikin paikka sijaitsee ja etsimmekin mahdollisia kuppiloita jalkapelin ja välillä paikallisilta neuvoa kysyen. Ja taas kerran tapahtui kohtaaminen virkavallan kanssa. Yleisestihän Itävallassa saa juoda alkoholia yleisellä paikalla, mutta ilmeisesti Bruckissa tämä on kiellettyä. Poliisin pysähtyessä viereen ja huutaessa ikkunasta, sitä alkaa pieni ihminen ehkä jopa vähän ihmettelemään, vaikka mitään väärää ei ole tullut tehtyä. Muutama askel ikkunaa kohti ja kohtelias kysymys että puhutteko englantia. Tämän jälkeen käsi nappaa kiinni pullosta ja kaataa kaiken maahan. Samalla hanttarin puolella poliisi selittää että täällä ei saa juoda ja että siitä olisi voitu antaa isot sakot. Kuuleman mukaan jopa 60 euroa...

Harvempi suomalainen taksi ottaa kyytiin niin paljoa porukkaa että takapenkille joudutaan ahtautumaan viiden henkilön voimin...

Lopulta sitten löydettiin jokin luola mihin mentiin sisälle, ei mikään hirveän iso mutta hauskaa tuntu kaikilla olevan siitä huolimatta. Paidatkin lähtivät pois taas kerran, ja kun Juhon kanssa kiivettiin pienelle lava/koroke/tanko setille, alkoi musiikin seasta kuulumaan DJ:n kuulutus. Ainoa sana mistä saimme selvää, oli Chippendale ja taisimme kaupan päälle saada vielä laimeat taputuksetkin. Iltaa jatkui kunnes tuli sulkemisaika, nopea mittarin etsiminen ja takasin wistiin lepäämään.

Perjantaina oli edessä kipuaminen Burg Oberkapfenbergiin, eli erääseen linnaan kotikaupunkimme kukkuloilla ja samalla katsomaan paikallista lintushowta. Linna oli hieno ja lisäksi keli hemmotteli meitä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Linnutkin osasivat kaikennäköisiä temppuja, ja olimme yllättyneitä millaiset yleisömäärät ne olivat keränneet. Olipahan kyseessä ainakin allekirjoittaneen elämän ensimmäinen lintushow. Check!

Janne saapui myös takaisin Kapfenbergiin perjantai-illalla, Suomi oli kuulemma pysynyt pystyssä ilman meitäkin... Ihme ja kumma. Ja aurinko oli myös tullut Jannen kanssa takaisin, lauantaina päätettiin mennä porukalla poikkeemaan paikallisessa uimakeskuksessa auringonoton ja uimisen merkeissä. Päivä menikin leppoisasti nurmikolla maaten ja välillä vähän pulahtamassa käyden, ja iho sai taas lisää väriä. Illalla piti olla Marion "yllätyspirskeet", mutta kuten jo olimme aikaisemmin kauhulla spekuloineet, Mario päättikin yhdessä muiden kaltaistensa kanssa lähteä Graziin juhlimaan synttäreitään, ja suomalainen juhlakansa jäikin taas kerran keskenään luonnon helmaan. Tämäkös pisti hieman harmittamaan, ja tästä syystä istuimmekin porukalla iltaa tuttuun tapaan keskenämme.

Sunnuntaina ohjelmassa oli auringosta nauttimisen lisäksi pientä barbeque meininkiä, sillä vaikka iltajuhlat jäivät juhlimatta, tarkoitus oli syödä yhdessä vaihtariporukan kanssa ja samalla edelleen muistaa Marioa. Tehtäväksi oli annettu tehdä jotain ruokaa pienissä porukoissa, ja meidän perheeltämme syntyi makkarasalaatti. Tai siis Minnahan sen oikeestaan teki aamulla, joten suuri kiitos siitä kuuluu hänelle. Ruokapöydässä oli erilaisia salaatteja eri puolilta maailmaa, muita herkkuja sieltä sun täältä, lihaa ja makkaraa yms. Hyvää oli ja kaiken kruunasi kakku, jonka valmistamisessa, yllätys yllätys, Minna oli pyörinyt pääpahiksena apunaan meksikolainen jauhopeukalo ja avuton kolumbialanen kotikokki. Ja tietenkin onnellinen synttärisankari sai lahjansakin jossain vaiheessa. Kuulemma paketin nähtyään mieleen oli välittömästi tullut kysymys "minkälaista pornoa mahtaa olla tulossa?"

Ja tosiaan, täällä ei taideta olla vielä mainittukaan yhtä kaikkien aikojen masterplaneista. Ennen lähtöä tavoitteena päästä laskemaan paikallinen Mürz joki kumiveneillä. Asiaa hankaloittaa se, että joessa on kohtuu kova virta, kiviä ja muutama muu este hankaloittamassa ihmisen elämää. Ikävä kyllä koko suomalainen viiden hengen perheemme ei ole osallistumassa tapahtumaan, nimeltämainitsemattomat taistelukirjuri sekä laivaston vesitaistelija eivät ole ottamassa osaa mukamas "tyhmään" ideaan. Sunnuntai iltaan kuului myös lyhyt alustava maastontiedustelu, joskin laajempi ja tarkempi tuli vielä tehtäväksi. Sanottakoon, että luokitukseltaan Mürz kuuluu triplasti kovempaan sarjaan kuin pari kesää sitten nähty Pyhäjoki, asianomaiset tietävät mistä puhutaan...

Arkinen viikko kului taas rauhallisissa merkeissä, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Torstaina kävimme lunastamassa toiset ilmaislippumme uimalaan, koska koko viikko oli yhtä hellettä ja asteetkin kieppuivat 30 paikkeilla. Mutta illalla ohjelmassa oli "Die legendäre Party" Sommernacht 2010. Hehkutuksesta päätellen olisi voinut odottaa isojakin kinkereitä, ja innolla odotimme mitä ilta tuo tullessaan. Musiikista vastasi alkuillasta vanha tuttumme Wasabi, emme kuitenkaan ehtineet paikalle heidän keikkansa aikana koska viihdyimme muiden kanssa asuntolalla puoleen yöhön asti. Tämän jälkeen askel kohti koulua, missä kemut järjestettiin. Ensinnäkin, jos ulkona on reilu 20 lämmintä yölläkin, miksi järjestää tapahtuma koulun sisällä, missä asteita tuplasti enemmän ja muutenkin tukala tunnelma. Tämän vuoksi auki ollut parveke oli kansoitettu täyteen, ja sisällä paikallisen DJ:n tanssitettavana ei ollut juurikaan ketään. Iltaa jatkui kunnes porukka alkoi poistumaan takaisin asuntolalle, joten me päätimme seurata perässä. Mutta perille päästyämme porukka kaikkosi kuin tuhka tuuleen, ja päätimme mennä taas kerran flät kolmoseen istuskelemaan. Tässä vaiheessa Janne sai kuitenkin idean, kaivoi puukon laatikosta ja lähti kohti katua. Kyseessä ei ollut porilainen illanvietto, vaan Jannen kiinnostuksen herätti vilkkuva varoitusvalo tietyömerkin päällä. Minna kiirehti tietenkin perään kameran kanssa, ja lopputuloksena oli hitaasti ja himmeästi mutta varmasti vilkkuva diskovalo poikien keittiön pöydällä. Lisäksi Jannen ja Juhon iltaa saapui piristämään eräs hyvinkin ärsyttävä irlantilainen vaihtari Grazista. Itse olin tässä vaiheessa jo nukkumassa, mutta kuuleman mukaan kyseinen herra vänkäsi yön pikkutunneilla Applesta ja iPodeista yms, eikä ollut halukas lopettamaan keskustelua vaikka pojat muutamaan otteeseen kauniisti sanoivat että eiköhän se ollut siinä.

Viime viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä, joskin Mürzin valloitus lähti rullaamaan hieman taas eteenpäin, lähtöpaikka ja mahdollinen reitti on selvitetty, ja kumiveneiden vertailu tehty ja muiden turvavälineiden hankkiminen alkaa olemaan vähitellen tätä hetkeä. H-hetki on joko tulevana viikonloppuna tai juhannuksen aikoihin. Juhannuksen jälkeen alkaakin olemaan aika kun karskien Itävallan valloittajien on aika pakata laukkunsa ja palata takaisin Suomen maisemiin...

I am in Croatia, Bitch!

Ja kyllä…Vihdoin on aika hyökätä jälleen Hrvatskaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarjolla olisi ollut bussikuljetus Grazista pelipaikalle Rovinjiin, mutta viikko ennen h-hetkeä tuli, puhelu että bussi on full. Pienen hiljaisen hetken jälkeen masterplääni lähti jälleen rullaamaan. Niinpä tällä kertaa saimme Grazin lentokentältä vuokra-auton, mallia Corsa, joka tällä kertaa hehkui sporttisen tumman sinisenä sateisella parkkipaikalla. Ja roadtrip iki-ihanaan Kroatiaan starttaa, tällä kertaa toivossa olisi hituisen myös aurinkoa. Ljublijanassa täräytettiin sorsan takakonttii melkonen määrä suunkostuketta, sillä Kroatiassa hinnat ovat alkoholin osalta hieman kalliimpia. Toni käski sorsaa sitä tahtia, että pian puolen päivän jälkeen oltiin Kroatian rajalla, josta matka jatkui Petrovilijaan moikkaamaan Nippeä, joka oli jälleen Hrvatskan mökillä…On ne säkyläläiset vaan reissaavaa kansaa…Nippellä oli ollut yritystä hommata oma päivän tiketti alueelle, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta lippua ei löytynyt. Otettiin kuitenkin Nippe kyytiin mukaan ja suunnattii 60km päässä sijaitsevaan Rovinjiin. Ja kuka muka väittää että corsa ei ole tilaihme. Takaluukku piukassa ja takapenkillä 4 ihmistä, ja kyllä jouset olivat pohjassa. Pienen sompailun jälkeen Hrvatskan maaseudulla saavuimme pelipaikalle ja totesimme että melkoinen saksankielisten tapahtuma oli kyseessä. Olimme varanneet private apartmentin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta…

Totta tosiaan, mitä teemmekään Hrvatskassa? SPRINGBREAK EUROPE! 10000 party people & David Guetta. Siinä kuorrutus tähän kakkuun! Reissussa mukana vahvistamassa suomalaista joukkoamme Irene sekä Minna.

Ensimmäinen ilta meni erittäin rattoisasti tyhjentäen hieman juomavarastoamme. Itse bilepaikat, joita oli kaksi, olivat hieman kauempana, joten yhteiselon jälkeen lähdimme kämpiltä valloittamaan Rovinjin keskustaa. Kämpästä sen verran, että toimii hieman vaativampaankin makuun. Pienen ruotsalaistyylisen juomisen jälkeen askeleet eivät menneet aivan suoraan, mutta Tonin itseluottamus riitti jopa kiipeämään kirkonportin pylvääseen hieman pullistelemaan. Jostain kumman syystä minun ja Nippen sormiin tarttui hieno mainosplakaati, joka sujahti aina Itävaltaan asti takaisin. Aamulla porukka oli hieman väsähtäneen oloinen ja Nippen lähdettyä takaisin puolen päivän paikkeilla alkoi elämä jälleen voittaa. Hieman kokkailua, jonka jälkeen oli tarkoitus talsia kohti toista bilepaikkaa, mutta kuinka sopivasti Hrvatska jälleen näytti minkä parhaiten osaa - vettä, paljon vettä! Käännös takaisin ja koomailemaan kämpille.

Päivän kääntyessä jo iltaan alkoi iso A vihdoin pilkottaa. Tämä johti tietenkin parveke fiilistelyihin auringon laskiessa. Jälleen niitä hetkiä, jotka tekisi mieli tallentaa ja elää uudelleen! Porukassamme oli minä ja Juho, jotka vannoutuneina urheilumiehinä ottivat suunnaksi lähemmän bilemestan, jossa näytettiin Champions Leaguen finaali Bayern vs Milano. “Naiset” lähtivät toiseen bilepaikkaa, sillä maailman katsotuin yksittäinen urheilutapahtuma ei kiinnostanut. Lisä mausteen peliin toi juurikin aukio, joka oli täynnä saksalaisia futisfaneja kannattamassa Müncheniä, ja kumman puolella me olemme – no italialaisten tietenkin. Springbreak bussien failatessa aivan täysin saavuimme pelipaikalle jalan vasta puoliajalla. Kun toinen puoliaika pyörähti käyntiin, ja huomasimme tilanteen olevan milanolaisille 1-0  repesimme liitoksistamme. Ympäröivä 500 henkilön saksalaisposse ei tästä liiemmin pitänyt ja hieman murhaavia katseita keräsimme. Juhon kiirehtiessä vessaan, Inter pamauttaa jo toisen maalin! Mitäs siinä yksin muuta kuin pystyyn, paita vekeen ja hirveä älämölö! Muutama tyhjä tölkki kilahti selkään, mutta kun Juho tuli takaisin juhlahuuma vain nousi. Minun lähtiessäni vessareissulle, saksalaiskannattajat olivat ilmeisesti hieman ottaneet hernettä nenään ja koittivat pölliä minun tuolini. Onneksi Juho oli tilanteen tasalla ja nappasi tuolista kiinni! Fiilis oli kohdillaan ja kun loppuvihellys kajahti, aukiolla oli noin 20 ihmistä juhlimassa! Kuohari pullo oli pakko pamauttaa ilmoille ja selän takana olevien Bayern fanien päälle piti hitusen tölkkisateessa suihkuttaa. Eikös sieltä sitten kiskastu tuoli meikäläisen selkään. Aivan pirun mahtavaa! ”Naisryhmä” saapui jälkipippaloihin samaan paikkaan ja vauhdikkaasti meni jälleen, kumma juttu…Kämpille lähdettäessä vastaan tuli posse, joka oli tyhjentämässä palosammutinta. Palosammutin kiskaistiin nurtsille ja olihan se nyt pakko käydä kurkkaamassa. Siinä sitten Juho hieman suihkutteli loput pihalle ja minulle tuli jälleen masterplän ottaa tyhjä sammutin kyytiin. No porttien kohdalla järkkäri tuli ottaa kriveleist kiinni ja talutti respaan. Paljon tuli hrvatskaa suusta ulos ja ainoa sana minkä sieltä tunnisti oli policija. No siitähän sitten lähti tuttu selityskone päälle, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Selitykset edelleen vakuuttavia…

Suuri päivä koittaa! Mr David ihan itse. Kroatiakin tajunnu, että nyt on viimeinen mahdollisuus pelastaa itsensä, joten aurinkoa täydeltä taivaalta ja lämpöä vaikka Suomeen jakaa. Masterplääninä tällä kertaa beachille, jossa Guetta soittaa ja hieman uintia ennen keikkaa. Minulta, Juholta ja Minnalta homma toimi, mutta kaksikko Setämies – Virtanen oli niin kuollut, että ei paljon evä värähtänyt. Kolmikkomme suuntasi Hrvatskan landen läpi suoraan main event paikalle, vaikkakin välillä usko kartturiimme alkoi hiipua. Mutta kuinka kävikään, kirjuriin kannattaa luottaa, sillä kaikkien peltojen, kinttupolkujen ja koirien keskeltä pääsimme perille…ja se näky…huh huh…Porukkaa oli kuin pipoa, hirveä meno päällä ja saatiin vielä kuskattua aikas kivasti suunkostuketta alueelle. Jäimme portille odottelemaan loppu porukkaa, joka saapui paikalle autolla. Ei siinä mitään muuta kuin Hrvatskan meree pulikoimaan ja nautiskelemaan. Guetta saapui paikalle vaatimattomasti botskilla ja vetäisi niin maagisen 3 tunnin keikan, että oksat pois! Kuvat kertoo enemmän kuin mikään sana, mutta aurinko, meri, 10000 jammailevaa nuorta rannalla – Perfection.

Ilta meni fiilistelyillä kämppämme katolla auringon laskiessa. Illalla oli finale elikkä hangover party. Meno ei ollut ihan nimen mukainen eli kolmas päivä meni vaiteeksi lujaa…Jopa yllättävän lujaa, ainakin paluumatka, sillä tienposkesta kalastettiin ostoskärryt ja koska 3 päivään en ollut päässyt lenkille oli pienen yölenkin vuoro. Juho kyytiin ja kilsan parin hölkkä kämpille takaisin…On muuten hauska katsoa pitkää alamäkeä valuvia tyhjiä ostoskärryjä. Ja jos joku liikkuu Rovinjissa ja ajaa Motefiorenzon ohi ihmetellen miksi kylti näyttää pellolle, niin sori.

Vimoinen aamu meni pakatessa ja laittaessa sorsa kisakuntoon. Tavoitteena oli mennä Umagiin rannalle päiväksi pötköttämään ja sinne päästiinkin, mutta koska edessä oli jälleen valjakko J&J, oli pakko käydä katsomassa Kroatian vuoristoa matkalla. Itselläni kuskina eikä kartturina olleella Juholla ollut eikä ole vieläkään pienintäkään käryä mitä kautta porhallettiin paikan päälle. Umagista pitsat kyytiin ja etsimään rantaa, jonka löytäminen tuotti hirmuista tuskaa – jälleen. Päädyttiin sitten karavaanari alueelle pötköttämään rannalle, jossa uinti mahdollisuudet olivat erittäin heikot. Kolmen tunnin rusketus kehiin ja baanalle kohti Grazia. Tavoitteena oli selviytyä 380km 3h ja tavoite saavutettiin ilman pienintäkään kiirettä. Hyvästelimme sorsan Grazin lentokentälle, josta junalla taikaisin Kapfenbergii. Ei tarvinnut kuin suolaisen tunnin odottamaan, eikä edes sillä junalla päässyt loppuun asti. Bruckista sitten mittarilla kotiin suuri hymy huulilla…Niin kuin Guetta sen ilmaisi: We were in Croatia, Bitch!

Wapun taikaa Itävallan tyyliin sekä onneksi olkoon Janne

On ollu paljon nähtävää ja tehtävää joten aikaa ei ole jäänyt paikallaan istumiseen ja asioiden syvällisempään pohdintaan. Nyt rakeiden, salamoiden sekä muun ukkosmyrskyn rekvisiitan hakatessa ikkunaa on  kyseinen rako löydetty, joten ruotikaamme tuota maagista ja juhlavaa kuunvaihdetta, jota myös Vapuksi kutsutaan. Lisää juhlimisen aihetta antoi myös Jannen vanheneminen vuodella kesken Turkin seikkailun, joten kyllähän tätä merkkipaalua piti isommallakin porukalla juhlia.

Kuten Janne aikaisemmin totesi, muutama tunti unta ja innokkaina ylös vappua viettämään. Vakituinen Grazin vahvistuksemme Irene olisi taas saapumassa  vehreään Kapfenbergiin joten ajoitimme liikkeelle lähdön hänen saapumiseensa, tarkoituksena tavata keskustassa ja tehtävänä viikonlopun muona- sekä juomavarantojen hommaaminen. Kärryt täyttyivät antoisaan tahtiin kaikesta erittäin oleellisesta vapun onnistumisen takaavasta tuotteesta, ja lopullinen kuittikin on melkoisen komia, eiköhän näillä Jannen synttärit sekä vappu saada onnistumaan.

Keskustan tarjoamien hyödykkeiden lisäksi oli tiedossa jotain harvinaisempaa, parempaa ja arvokkaampaa, josta kiitos kuuluu Minnalle, Irenelle sekä hänen siskoilleen. Kotiuduttuamme Turkista välittömän vapputunnelman takasi Minnan hellällä huolella tehty sima sekä Suomesta asti saapuneet tippaleivät sekä kultaakin arvokkaampi, vapun pakollinen varuste, Koskenkorva.

Mutta ennen varsinaista vapun juhlintaa, oli pääosassa ikioma surffipoikamme Janne ja hänen synttärinsä. Ihanat neidit olivat loihtineet Jannen kunniaksi myös mansikkakakun jota yhdessä  nauttimana hyvässä hengessä onnen toivotuksia laulaessa. Jannen moninaisista lahjoista mainittakoon yhteistä viihtyvyyttä merkittävästi lisäävä kaunis taulunkorvike, jonka saimme seinällemme. Ei ole epäilystäkään, etteikö kyseinen kuva tuottaisi huomattavasti nautintoa niin nykyisille kuin tulevillekkin asukkaille.

Kakkua tarpeeksi syötyämme, laulut laulettua ja Jannen juhlimisen loputtua oli aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon eli Wappuun! Ensimmäisenä esiin kaivettiin pakolliset rekvisiitat eli ilmapallot, serpentiinit sekä vappupillit esiin ja eipä aikaakaan kun asunto näytti aidolta vapun viettopaikalta ja juhlijat olivat aidossa vapputunnelmassa. Mainittakoon, että paikallisille vappu on tuntematon käsite, jotenka villistä juhliva ja meluava suomalaisjoukko aiheutti melkoista päänvaivaa. Ihmetystä tuskin helpotti komeampaakin komeammin koristelty asuntomme sekä kauniisti vuorista kaikuva vappupillien sointi. Illan pimetessä ja melutason kasvaessa (kuulemma) paikalliset pelästyivät kauaksi pois ja ainoastaan uskolliset Kolumbialaiset Juan & Mario sekä Meksikon vaihtarimme Carlos uskaltautuivat paikalle. Jälleen kerran jaoimme hyvässä hengessä kulttuurimme tuotteita, me simaa ja kakkua, Carlos sen sijaan vastasi omalla Hunajaviinallaan. Ja ainakin omalta kohdalta todettakakoon, Jallua kiitos mieluummin.Mutta näissä tunnelmissa iltaa vietettiin hyvässä hengessä aamuun saakka, kuvien kertoessa enemmän kuin 1000 sanaa, jätän tarinan kertomisen niille.

Mainittakoon myös, että ilta vaati myös vakavan uhrinsa. Surulla ilmoita, että neiti Mansikkakakku ei selvinnyt illan humusta ja yhteiseksi suruksi, poistui luotamme ikiajoiksi. Allekirjoittaneen pienimuotoisella kömpelyydellä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta turha tässä on syyllistä lähteä hakemana ja sormella osoittelemaan...

Äärimmäisen hienon vappuaaton jälkeen heräsimme kukin kuinka virkeänä ja aurinkonen vapunpäivä odoitti juhlijoita. Saimme mysös kuulla, että krapulanpeikko oli hieman kiusannut eräitä asuntolamme asukkaita, ja asiaa ei kuulemma helpottanut meidän mielestämme ah niin ihana pillien sointi, jolla täytimme Itävallan illan. Niin, täytyyhän paikallistenkin saada käsitys miten vappua vietetään, jos vaikka joskus vielä sattuu kohdalle. Mutta päivää vietetiin perinteisellä vappupiknikillä, jonka pääosaa esittivät tippaleivät, kuohuviini sekä sima. Paikaksi valittiin rauhallinen paikka solisevan Mur-joen varrelta ja viimeisetkin krapulan rippeet häivenivät tippaleipien ja siman mukana kohti joen alajuoksua. Piknikin jälkeen olikin päivällisen aika ja juhlavaa ruokaa olikin tiedossa. Tiedossa härän pihvejä ja pihvimestareiksi kokkiduo Janne & Toni. Toiminta oli erittäin ammattimaista ja työ sekunnin tarkkaa, lopputuloksena hyvinkin maukkaat, mutta paistoasteeltaan raaka + mallia olevia pihvejä. Noh, eiköhän noi ammattilaiset tiedä miten homma hoituu. Tästä vapun viettomme jatkui hyvästä seurasta sekä sangriasta nauttimiseen. Liekö johtunut sangrian nostattamasta välimerellisestä lämmöstä, mutta illan pimetessä olikin kuumus kohonnut niihin asteisiin että vilvoitusta kaivattiin. Tätä saatiin vesi-ilmapalloista ja näillä käydystä pienimuotoisesta sodasta parkkipaikalla. Tosin jälleen kerran jäivät Itävaltalaiset suu auki katsomaan perään, kun huutavat härmäläiset juoksevat ympäri asuntolaa vesi-ilmapalloja viskellen. Taisi jokunen pallo jopa heidän nuotipiiriinsä lentää aiheuttaen vesipyssyjen kaivamisen esiin, jotka myös valjastimme omaan käyttöömme illan aikana. Tunteet viilenivät ja juhlinta pääsi jatkumaan entistä paremmissa tunnelmissa. Vapun taika ei hellittänyt otetta toisenakaan iltana ja meno jatkui villinä aamuun asti. Hengästauon toivat tuikkivat taivaan tähdet, joita lähdettiin katsomaan niin yhdessä, pareittain kuin porukalla illan aikana. Sunnuntaina hyvästelimme jälleen Irenen ja kaikkien mielen täytti sama ajatus, kyllä vappu on aina vappu, oli paikka mikä tahansa.

Turkin ja vapun tuoman ilon ja hulinan jälkeen oli edessä taas rauhoittavaa arkea muutama viikko, jota viettettiin arkisen puuhastelun merkeissä. Muutaman päivän kulutta oli aika lunastaa ilmaislippumme paikalliseen jalkapallopyhättöön ja tiedossa huippuottelu SV Kapfenberg vs. Reb Bull Salzburg. Jannen kanssa suuntasimme stadionelle kuponkiemme kanssa ja tiskillä perinteinen "puhutko englantia - kysymys". Noh, virkailijalta paniikinomainen katse tovereihin, pitkä hiljaisuus ja lopulta ujo myöntyminen. Saimme kuitenkin seisomapaikat kyseiseen otteluun ja usko omaan kaupunkiin kova. Tämä usko kuitenkin karisi tilastoja vilkaistessa. Salzburg vaikuttavassa pistejohdossa sarjakärkenä ja Kapfenbergkin mainiosti yhdeksäntenä, kaikista kymmenestä joukkueesta.

Mutta ottelupäivän koittaessa oli usko kova ja vesisade vielä kovempi. Tämän kuitenkaan lannistamatta itseämme lähdimme seuraamaan miten omat poikamme pärjäisi kiven kovia Mozartin jälkeläisiä vastaan. Mutta taivaan iskiessä tulta ja satapäisen yleisön karjuessa teki Kapfenberg ihmeitä ja kylmähermoisella pelillä otti niskalenkin sarjakärjestä vakuuttavalla 2-0 voitolla. Ottelu tarjosi todella viihdyttävän illan pienimuotoisesta sääongelmasta huolimatta ja rakkaus Kapfenbergia kohtaan vain nousi entisestään. Kävi kuitenkin selväksi että täälläkin otetaan jalkapallo vakavasti, sillä ottelua oli turvaamssa huomattava määrä mellakkavarusteisiin sonnistuneita poliiseja. Tosin heidän palveluksiaan ei illan aikana ja ilta tarjosi hienoa jalkapalloa.

Pelistä pikakelattakoon hieman arkea eteenpäin aina kirjoitusta edeltävään viikkoon. Kirjoittajan ollessa edelleen huomattavan sisuuntunut kansallisen jääkiekkojoukkueemme esityksistä Saksan kisoissa jätämme asian mainitsematta. Mutta tiedossa oli  jälleen matka suuntana Hrvatska ja tiedossa Spring Break Europe. Suuntana ei enempää eikä vähempää kuin 3 päivää biletystä, 10 000 ihmistä sekä tietysti David Guetta livenä. Ottakaamme siis selvää mitä on kun kokonainen kaupunki muuttuu beachpartyksi itse Daavidin ruoskiessa juhlakansaa euforiaan.

Tarinat Hrvatskan auringon alla jätettäköön Jannen jälleen astetta vanhemmille ja kokeneemmille hartioille.

Jalla Jalla!!!

Jälleen tiistaina kello pärähtää 8 soimaan ja toivoa uhkuen syöksähdän parvekkeelle katsastamaan Pekka Poutan säätiedotuksen. "Jos tänään olisi aurinkoinen aamu" ja miten sattuukin aina olemaan vaan aamut yhtä pilvisiä, joten kelloa tunti eteenpäin ja unta palloon. Aamupalalle yhdenksän jälkeen ja kuinka sattuukin olemaan arska taivaalla kun kymmenen jälkeen suunnataan poolille. Tässä vaiheessa viikkoa alkaa jo olemaan sen verran paljon turisteja hotellissa, että animation team toimii poolilla viihdyttäen lomailijoita. 10:30 pyörähti käyntiin Crazy Darts, ja koska kolmikkomme oli jo melkoisia serkuksia Johnnyn "the entertainer" kanssa, niin päästiin sen enempää kyselemättä mukaan parin eläkeikäisen naikkosen kanssa. Nimestäkin voi jo päätellä, että kyseessä ei ole aivan perinteinen darts, ja huti kudeista sai tosiaan maksaa hieman. Vaihtoehtoina oli sektorista riippuen, joko altaaseen lentäminen, napatanssi, suukko tai drinkki Johnnylle. Myös sääntöjen niin sanotusta laiminlyönnistä joutui hieman maksamaan, jonka itse jouduin todistamaan, sillä hieman nukahtaneena yhdessä tilanteessa jouduin pistämään pienen napatanssi shown pystyyn. No luonnostaan laatu oli taattua ja yleisö sai haluamansa! Kukaan muu kanssa kilpailija ei joutunut pistämään parastaan, vaan loppu skaba mentiin hyvinkin kiihkeissä merkeissä. Ensimmäinen kierros oli normaali heitto, toisella tuli takaperin heitto ja viimeisellä pyörähdys samalla jotain huutaen. "Jalla Jalla" raikui pitkin Alanyan vuoria kun kolmikkomme kukin vuorollaan päästi sisäisen minareetin kaihottajan syvältä sisimmästään esiin. Jännityksellä odotimme tuloksia kolmen kierroksen jälkeen ja niinhän siinä kävi, että Jan (meikäläinen) vei ykköspaikan heti Casanovan (Toni) ja Antonion (Juho) edestä. Johnnylla pienet lempinimet meille. Palkinnoksi sain altaaseen heiton sekä drikin, joka oli edelleen erittäin pahaa...Iltapäivällä porukkamme keräili itsensä beachille ja Tonin jo lähdettyä hotellille päin aurinkon painuessa horisonttiin, pistimme Juhon kanssa pystyyn pienoisen photo shootin, ja tuotokset olivat itsestään selvästi hämmästyttävän upeita.

Crazy darts winner ja komioita poseja beachiltä

Jo pitkään porukkaamme oli vaivannut illallisen huono informointi meille, sillä tulopäivänä meille kerrottiin, että kyseinen kattaus ei kuuluisi meidän rannekepakettiin. Tästä hämmentyneenä menimme ennen iltadrinkkien kimppuun painumista kysäisemään respasta, että kuuluisiko illallinen normaalisti pakettiimme. No virkailija siihen tokaise, että ilman muuta, teillähän on all inclusive. Tästäkö "pienestä" erehdyksestä suivaannuimme suuresti. Eritoten Toni otti ilmaisen ruuan missaamisen erittäin rankasti, ja koska baari oli auki, alkoi vodka virrata erittäin vauhdilla kurkusta alas. Illan ohjelmassa oli kaikkien eläkeläisten iloksi Bingo. Päätettiin yhteistuumin ostaa itsellemmekin 4 riviä, ja siitäkös jännitys nousi käsin kosketeltavaksi. Ensimmäisellä kierroksella pääsimme lähelle, toisella jäimme kauas, mutta viimeisellä voitto näytti lähes väistämättömältä. Meiltä puuttui yksi numero, jolloin ehdotin että jos nytten voitetaan niin se on vaatteet päällä altaaseen! No kengät samantien valmiiksi pois ja arvotavarat taskuista vek. Oma dj kaveri tuli oikein kysymään mikä teiltä puuttuu, jolloin haistoimme jo voiton. Eikö kaveri sitten mennyt ja töräyttänyt aivan väärän numeron ilmoille, ja viereinen pöytä kiittää. Itse voiton valuminen ei meitä haitannut, vaan fakta siitä että emme voineet hypätä altaaseen voittajina. Päätimme kuitenkin tulla myöhemmin yöllä testaamaan yöuinnin salat altaalle! Eikös siellä ollut vielä siivooja luuttuamassa paikkoja puhtaaksi ja tämä idea haukkasi jälleen pahasti. Plan B siis kehiin ja yöuinnille beachille...Kyllä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä kun rannasta kuuluu hirmuinen älämölö, mutta itse uinti, yöllinen meri ja kuunvalo oli jotain kokemisen arvoista! Ja jos joku epäilee, pelastusliivit olivat päällä...

Hieman piti zoomiputkea testata parvekkeelta. the entertainer + oppipoika, sekä syy olla altaalla (poreallas)

Edes minä en ollut niin kunnian himoinen että olisin seuraavana aamuna herännyt aikaisin aamulla ja rynnännyt rannalle. Aamu lähti rauhassa liikkeelle parvekkeelta zoomaillen poolille, mutta itse olen sen verran beach ihmisiä, että suuntasin sinne muutamaksi tunniksi grillaantumaan, poikien jäädessä poolille. Iltapäivällä Johnny erehtyi antamaan meille lentopallon altaaseen, jonka jälkeen pienet pelit piti pistää pystyyn. Myös erittäin dynaamisia kuvia tuli nappailtua pallopelin tiimellyksessä. Illalla oli vuorossa Robin Hood nummer zwei, mutta koska Alanyasta löytyy kourallinen "Suomi" baareja, päätimme mennä kurkkaamaan miltä Topin paikka näyttää. Ennen sitä kuitenkin hotellimme animation team piti hienon fakiiri shown, mutta ennen sitä Suomesta kantautui Turkin perukoille ilouutinen. TPS ja hunajaa kaikui melkoisen kivasti parvekkeelta Juhon ja minun suusta, jolloin altailla iltaa viettävät ihmiset katsoivat huulipyörenä meluavia hunajasydämiä. Toni makasi sängyssä... Illan esityksessä Toni ja Juho pääsivät avustamaan ja hyppäsivät dj:mme päälle, tämän maatessa lasinsirujen ja piikkimaton välissä. Perus dj hommat eivät tälle kaverille selkeästi ole riittäneet ja niinpä illan päätteeksi kaveri oli myös tulensylkijä. Oli muuten hitusen lämpönen tulimeri mikä sieltä suusta sylkee ulos. Keskustaan päästyään löysimme yllättävän helposti Topin paikan, jossa vedettiin lippua luukulle ja päätimme painua takaisin RH:iin. Illan tiimellyksessä Tonilta taisi kellon kulku hieman jäädä huomioimatta ja hän missasi kuljetuksen takaisin hotellille. Onneksi Säkylän ihmettä oli informoitu ohjeilla, jotka jopa Tonin suunnistustaidoilla olisivat pettämättömät. "Mene rantaan ja lähde vasemmalle"...Pistettiin Juhon kanssa hotellilla pystyyn hirmuiset parveke pippalot 4 aikaan aamulla. Parveke fiilistelyn kesken syntyi jälleen kuninkaallinen masterplan. "Nyt yöuinnille altaaseen" Sinne siis aivan fiiliksissä ja oli jälleen mahtavaa. Vanha patu jopa moikkasi parille yöuimarille näiden hiipiessä altaaseen...Tonikin sai keräiltyä itsensä takaisin hotellille 5 jälkeen kuunvalaisevalta 7 km kävelyreissulta.

                   Dynaamisia boltsi kuvia poolilta

Vimoinen päivä ja aamupala jäi aivan suosiolla väliin. Lounaalle sentään saimme itsemme keräiltyä ylös ja samalla huomasimme, että eihän täällä edes paista aurinko. Vaikkakin pienen punoituksen kannalta pilvisyys oli erittäin toivottu juttu. Matkaamme kuului kaksi kappaletta vaahtohierontoja, ja koska Juho oli lupautunut lahjoittamaan omansa Tonille, menimme iltapäivällä kummastelemaan miltä Turkkilainen hieronta tuntuu. Släpärit vaan jalkaan ja meidät työnnettiin huoneeseen jossa vähintään 50 astetta lämpöä ja kosteutta vaikka muille jakaa, joka näkyi "pienenä" kuplimisena huoneen katossa. Sisään asteli elämääkin karvaisempi turkkilainen mieshieroja ja pyysi meitä makuulle tulikuumaan kaakeliin. Oma punotukseni oli sellaisessa pisteessä, että makoilu tulikuumilla kaakeleilla tuotti todellista tuskaa ja koska Toni pääsi ensin käsittelyyn jouduin makamaan kuumillakivillä tuskallisen pitkän ajan. Hieronta itsessää oli erittäin nopea prosessi, jossa kaveri viskoi hirmuisen kerroksen vaahtoa päälle ja hitusen hieroi. Viileä huuhteluvesi tuntui taivaalliselta hieronnan päätteeksi, kuin myös pötkötys "rauhoitushuoneessa" omenateen kera. Viimeisen päivän kunniaksi oli myös muutamille tärkeille henkilöille löydettävä jotain pientä tuliaista ja suuntasimme kävellen lähimmälle bazaarialueelle muutaman kilometrin päähän ja hommasimme hieman kotiin viemisiä. Loma huipentui viimeisen illan kuvaussessioihin ammattikuvaajan kanssa. Voitimme bingosta sääli palkintona ilmaisen kuvan ja Ali "the kuvaaja" nappasi meistä komioita kuvia beachiltä. 

Ammattikuvaajan käsittelyn tulos...on se vaan komia!

Kotimatkaan pääsimme perjantaina niinkin miellyttävään aikaan kuin 00:25. Aivan koomassa bussiin joka kierteli lukuisat hotellit läpi, joista tuli elämääkin pirteämpiä eläkeläisiä lisäämään väsymystämme. Tonin unenlahjat toimivat aivan missä tahansa, mutta minä ja Juho olemme kaliberia, "nukun aikoastaan sikeästi sängyssä". Tonille siis tiedossa lähestulkoon normaalit yöunet, kun taas me muut valvomme koko yön. Antalyan kentälle saavuimme noin 4 aikaan ja edelleen herää kysymys, miten voi 125km matkaan vierähtää yli 3 tuntia? Ottaisivat italialaisista mallia! Muutaman tunnin kooma lentokentällä ja koneeseen. Aurinkoiseen Graziin saavuimme 8 aikaan aamulla, jossa huomasimme kaikkien iloksi, että matkalaukustamme oli aurinkorasvapurkki kosahtanut pitkin laukkua. Siinä sitten pieni puhdistus operaatio ja junalla kohti Graz Hauptbahnhofia. Asemalla meidän ei tarvinnut vaihtaa junaa, mutta koska kyseinen juna odotti asemalla 20 minuuttia, Juho ja Toni päättivät minun ehdotuksestani mennä kaupasta ostamaan ruokaa ja juomaa tulevaan vappurientoon. Itse jäin junaan vahtimaan kamoja ja sydän pompahti hieman kurkkuun kun juna liikahti jo 5 minuutin jälkeen. Tällöin juna onneksi vain siirtyi 50 metriä laiturilla eteenpäin. Aika kulki ja junan lähtiessä liikkeelle oli pakko soittaa sankareiden perään. Toni: "Juu, junassa ollaan", minä: "Oke, Ciao"...5 minuuttia kuluu ja kavereita ei edelleenkään näy missään. Puhelin uudestaan kouraan. Minä: "Ei taida se teidän juna liikkua?", Toni: "Juu ei liiku ei"...Perinteiset pienet avautumiset molemmin puolin ja tilannekatsaus. Pojat pääsevät seuraavalla Wienin junalla ja saavat minut ja joka kylän kiertävän paikallisjunan kiinni Bruck an der Murissa. Porukka jälleen koossa ja onnellisena, ruskeina (tai pinkkeinä) sekä uupuneina takaisin kotona Kapfenbergissä. Toni korkean moraalinsa saattelemana sykähti vielä kouluun, minä ja Juho vedimme kunnolla unta palloon, jotta vapun vietto olisi taattu! Zum Wohl und Antonio weitermachen...