Torstai päivä meni koulussa cross-cultural communication juttutuokioiden parissa. Tonin ryhmässä suomalaisista paljastui hyvin yllättävä stereotypia, eli ensivaikutelma. Meillä on kuulemma niin hyvät olot, että ihmiset tekevät itsemurhia hyvin mitättömistä asioista. Jokainen kansa omalla tavallaan. Minua puolestaan pyydettiin selittämään mitä "sisu" tarkoittaa. Yllätyin itsekin kuinka hyvin osasin sanan merkityksen kertoa. Iltapäivällä vierailukohteena oli Kunsthaus Modern Art Museum, ja tässä välissä varoitus nykytaiteesta pitävät eivät tule pitämää meidän näkemyksestä. Ulkoapäin museo näyttää todelliselta taideteokselta, mutta sisältä.......MISSÄ NE TAIDETEOKSET OVAT! Ensimmäinen kerros oli täysin tyhjä, lukuunottamatta muutamia teoksia, jotka olivat rakennuksen perustukseen käytettäviä rautoja sijoitettuna muka taiteellisesti. Toisessa kerroksessa sentään oli jotain teoksia, joiden taiteellinen näkemys jäi hieman epäselväksi. Itse näppäränä byggarina olisin voinut suurimman osan nakuttaa itse verstaassa. Ja ranskalaisille taide on jokin erittäin härö käsite. Museossa oli "lyhyt taide elokuva", jossa tapettiin elävä kana sekä sika. Qu'est-ce que c'est que ce truc? Että sillä tavalla...
Illalla oli vuorossa omassa betoni punkkerissa, Elisabethstraßella, vaihtarien pippalot ja oli komiaa tallustella omasta huoneesta collarit päällä pitämään hauskaa 30metrin päähän. Sattui samaan aikaa tulemaan naisten jääkiekon pronssimatsi Suomi-Ruotsi ja jatkoaika voiton inspiroimana 5 henkinen suomalais joukko repesi liitoksistaan. Hieman muut katsoivat, mutta hyvässä hengessä yhtyivät riemuun. Ruotsalaisia ei valitettavasti ollut paikalla. Pikku hiljaa kavereitakin alkoi tulemaan, varsinkin muutamat columbialaiset sällit, jotka myöhemmin jatkavat myös Kapfenbergiin, tulivat hyvin tutuiksi. Illalla Toni myös uskalsi vihdoin ostaa viinaa. Taiga vodka oli kuiskaillut jo lukuisia kertoja kaupanhyllyltä Tonille rivouksia, mutta nyt vihdoin poika tarttui 5€ viinaan. Ilmeisesti kannatti, sillä tämä expert totesi tavaran olevan jopa parempaa kuin virolaiset "halppikset".
Dagen efter kommt för mig och Juho. Toni oli terässä kun 9 aikaan bussi lähti koululta kohti suklaatehdasta sekä Riegersburgin linnaa, mutta toisilla hieman kolkutteli. Itse olin kaiken lisäksi saanut hirvittävän flunssan ja nenä vuosi jatkuvasti. Teki tiukkaa istua 1h verran bussissa, joka lopussa paineli serpentiini tietä pitkin suklaatehtaalle. Esittely alkoi filmillä kaakao papujen alkuperästä, ja itsellä meinasi kallo haljeta kovaan ääneen. Onneksi äänet hävisivät mystisesti puolessa välissä pätkää. Luoja taisi sittenki kuunnella minua! Suklaata päästiin syömään ja innoissaan heti ensimmäisestä "suklaa suihkulähteestä" Toni nappasi lusikan täyteen makoisan näköistä suklaauutetta. Karvas totuus kuitenkin paljastui heti. Tavara oli 100% suklaata, johon ei ollut lisätty mitään. Maku oli jotain aivan käsittämättömän hirveää. Onneksi kierroksen edetessä päästiin myös maistamaan lopputuotteita, suklaa pitoisuuden vaihdellessa 10-100%. Paras maku löytyi siitä 30-50% väliltä. Suklaakierroksen jälkeen kiipesimme Riegersburgin linnaan. Hieno paikka, sateesta huolimatta. Tämän jälkeen pääsimme syömään keskiaikaista ruokaa. Tarjolla oli leipää, papuja, sauerkrauttia, knöödeleitä sekä aivan järisyttävän hyvää possua, kanaa sekä naudan ribsejä. Saimme myös mahtavat hatut päähän ruuan ajaksi!
Pientä serkkukättä tarvitaan dagen efterin voittamiseen...itse kullakin
Grillaaminen meinaa täällä hieman eri asiaa! Check the hats!
Illalla oli tarkoitus katsoa porukalla Suomen matsia, mutta eihän eurosport sitä näyttänytkään. Periksiantamattomalla sisulla kaivoimme netistä streamin pätkän pelistä, jota oli silloin pelattu 13min ja noh eihän sitä tilannetta uskonut kukaan! Lauantai oli muuttopäivä, jolloin myös siivosimme Elisabethstraßen kopit ensimmäistä kertaa, hieman sitä pölyä löytyikin. Sit lähti! Koko omaisuus Kapfenbergiin, ja sitä tavaraa oli kohtalaisesti. Saatiin junahytti ääriään myöten täyteen ja oli siinä buddyllamme Carmenilla hymy herkässä kun oli pieniä ongelmia saada tavarat tila-autoon. Kämpät saatiin hienosti ja tunnelma oli kuin luolamiehellä, joka muuttaa bambutaloon. Kämppä oli mahtava. 3 henkilön solu + yhteinen keittiö, suihku ja vessa. Saamme Juhon kanssa nauttia toistemme seurasta seuraavat 4kk sekä mysteerisen Ineksen, jota ei vielä asunnossa ole nähty. Toni puolestaan pääsi paikallisen tytön sekä kiinalaisen tytön kanssa samaan kämppään. Tästä lisää seuraavassa jaksossa, settling in K-berg...
Siivousta Säkylän tapaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti