Viikonlopun koittaessa päätimme Juhon ja Minnan kanssa suunnata paikalliseen Lidliin ostoksille, ja paikan päällä päämme suolsivat ideaa idean perään. Lopputuloksena oli mahtava masterplan, perjantaina yhteistä kokkausta pihvien kera ja sattuipa Lidlin kätköistä löytymään myös perinteinen petankkipeli viihdyttämään seuruettamme. Maukkaan aterian jälkeen oli tarkoituksena lähteä etsimään mukava pelialue lähistöltä, mutta taas vaihteeksi aurinko lähti livohkaan ja tilalle tuli vesisade. Tämä siis jäi ja päätimme pysyä iloisesti sisätiloissa ja keskustella politiikasta kera viinin. Tosin pelasimme muutaman kierroksen asuntolan sisäpihalla, joskin puulastupohja ei ollut paras mahdollinen alusta ja taidon sijasta tuuri näytteli suurta roolia. Jossain vaiheessa iltaa myös super-Mario, kolumbialainen ystävämme liittyi mukaan poliittiseen keskusteluun. Tällä kertaa petankki piti kaivaa uudestaan esille, sillä tämä peli oli täysin uusi kolumbialaisille, ja pitihän sitä mennä hieman koittamaan. Taas kerran tosin sade kiusasi meitä, joten oli tyytyminen sisäpihaan. Mario ainakin tykkäsi pelistä, ja kertoi että jotain vähän samantyylistä on tarjolla myös Kolumbiassa.
Lauantai toi tullessaan uudet kujeet, ja illalla meitä odotti kauan kaivattu tapahtuma: Euroviisujen finaalit ja Lena Meyer-Landrut! Kyseisen neidon biisi on soinut täällä päin maailmaa jo monia kuukausia, ja miten niin hyvästä biisistä edes voi olla tykkäämättä, joten suosikkimme oli valmiina odottamassa! Tälläkin kertaa päivä alkoi kauppareissusta, suurimpana tavoitteena hakea super-Mariolle syntymäpäivälahja, koska seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus olla pirskeet lisävuosien kunniaksi. Mutta kerrataan ensin pohjia lahjan hakuun... Aikaisemmin keväällä saimme jossain vaiheessa vaihtariporukalla aikuisviihteestä keskustellessamme tietää, että Mario ei ole koskaan katsonut pornoa (tai siis näin ainakin väitti). Ja synttäreiden kunniaksi, mikä muukaan olisi parempi lahja kuin aito saksalaista pornoa sisältävä DVD. Tämän vuoksi meidän oli pakko mennä paikalliseen alan liikkeeseen, vaikka emme olisi millään halunneet ja kehdanneet. Man's gotta do what man's gotta do...
Liike oli nätisti sisustettu, siisti ja kaikin puolin viihtyisän oloinen, eikä mikään pimeä haiseva luola kuten Suomessa yleensä (siis ei sillä että ketään meistä olisi tietenkään sellaisessa käynyt, joku kaveri joskus sattunut käymään ja kertonut). Leffaosasto löytyi kohtuu ison liikkeen takaosasta ja tästä lähti kova etsiminen mahdollisimman halvan ja hyvän leffan löytämiseksi. Ikävä kyllä hinnat olivat kohtuu korkeita, ja halvimmat leffat olivat 10 euroa per pala. Houkuttelevan kansikuvan perusteella löytyi Tabulose Schlampen (eng. Tabu Sluts) ja tärkeimpänä takakannessa selvä maininta, "German porn". Tämä oli juuri se mitä olimme etsineet ja lähtikin välittömästi mukaan kympillä. Tämän jälkeen onnellisina maistamaan paikallista kebabbia (toinen kerta koko täällä olon aikana) ja kaupan kautta hakemaan kuohuviiniä odottamaan Lenan voittoa. Kotosalla teimme Juhon ja Minnan kanssa nopean laaduntarkastuksen ostamallemme elokuvalle, ja petyimme aika pahasti. Kansikuvalla ei ollut mitään tekemistä elokuvan kanssa, ääniraita oli huono ja elokuvan leikkauskin oli paikoitellen epäonnistunut. Mutta eihän Mario voi tietää onko kyseessä hyvä vai huono leffa, jos ei kerran ole vertailupohjaakaan...
Kisahuuma alkoi jo kohota illan mittaan, ja hetki lähestyi Hieman ennen lähetyksen alku lähdimme määrätietoisesti kipuamaan kohti yhteisolohuonetta kakkoskerroksessa. Sydämemme pamppailivat Satellitesin tahtiin ja tanssijalkaammekin hieman vipatti. Otimme varman otteen ovenkahvasta, ja tarmokkaasti vedimme oven auki. Ja mitä paljastuikaan? Telkkarista tulee jalkapalloa, oivoi, tunnin päästä voitte tulla uudestaan koittamaan! No tämä ei meitä haitannut, vaan nopeasti Juhon huoneeseen ja netistä streamaamaan lähetys. Esityslistasta nopea vilkaisu ja onneksemme Lena esiintyi vasta loppupäässä, joten tämänm pääsisimme nauttimaan telkkarista. No, mitä viisuista nyt voi sanoa... Paljon tosi huonoja artisteja, ainoina piristeinä Turkin oma Tokio Hotel kopio sekä muutama ulkoisella olemuksellaan valloittava naisartisti jostain itäblokin lähistöltä. Mutta ei siis mitään vastusta Lenalle!
Lopulta siirryimme telkkarin ääreen kun jalkapallo oli loppunut, ja muutama paikallinen jäi seuraksemme. Ja lopulta, ah niin ihana ja kirkkaasti loistava Lena. Kuten jo monta kertaa aikaisemmin olimme keskenään spekuloineet, kyseisen tytsyn esitys kaikkine liikkeineen oli kiehtovan säälittävä. Mutta onneksi eräs paikallinen osasi kertoa että taustatanssijoita yms ei ole mukana sen takia, että yleisö ja katsojat tuntevat Lenan niin maanläheiseksi ja osaavat samaistua häneen. No lopulta tuli pisteiden laskun aika, ja pakko myöntää että tällä kertaa huumaa oli jopa enemmän kuin Lordin voiton aikaan hamassa menneisyydessä. Kuoharikin piti hakea, ja kun voitto varmistui nautimme kuohuvaa yhdessä RayRayn kanssa, joka ainoana paikallisena oli uskaltanut jäädä kanssamme. Tämän jälkeen tietenkin voiton merkiksi Juhon läppäriltä flat kolmosessa kunnon huudatukset Lenalla, ja tietenkin paidat olivat tässä vaiheessa jo jossain muualla kuin päällä. Juhlintaa jatkui RayRayn kanssa kunnes Lenaa oli soitettu kyllästymiseen asti ja oli aika painua nukkumaan.
Seuraava alkuviikko olikin taas normaalia arkea kouluineen kaikkineen. Tällä kertaa Juholle oli tulossa vieraita, keskiviikkona saapuivat Juhon sisko Heidi ja kihlattunsa Samuli. Viimekertaiset Säkylän vieraat majoittuivat paikallisessa majatalossa, mutta Jannen reissun takia yksi huone oli tyhjillään ja matkalaiset pääsivät viettämään yönsä wistissä. Samana päivänä myös Grazin vahvistuksemme Irene saapui täydentämään suomalaista joukkiotamme, olihan illalla suunnitelmana mennä kokeilemaan naapurikaupunkimme Bruck-an-der-Murrin yöelämää, koska torstai oli paikallinen vapaapäivä ja kuuleman mukaan Bruck on Kapfenbergin lähin menomesta. Ilta alkoi taas perinteisellä istuskelulla poikien kämpillä, ja loppujen lopuksi viimeisen junan mennessä päädyimme ottamaan jossain vaiheessa iltaa mittariauton Bruckiin, matkaakin oli vain vajaa kymmen kilometriä. Bruckista kenelläkään ei ollut sen tarkempaa tietoa, että missä mikin paikka sijaitsee ja etsimmekin mahdollisia kuppiloita jalkapelin ja välillä paikallisilta neuvoa kysyen. Ja taas kerran tapahtui kohtaaminen virkavallan kanssa. Yleisestihän Itävallassa saa juoda alkoholia yleisellä paikalla, mutta ilmeisesti Bruckissa tämä on kiellettyä. Poliisin pysähtyessä viereen ja huutaessa ikkunasta, sitä alkaa pieni ihminen ehkä jopa vähän ihmettelemään, vaikka mitään väärää ei ole tullut tehtyä. Muutama askel ikkunaa kohti ja kohtelias kysymys että puhutteko englantia. Tämän jälkeen käsi nappaa kiinni pullosta ja kaataa kaiken maahan. Samalla hanttarin puolella poliisi selittää että täällä ei saa juoda ja että siitä olisi voitu antaa isot sakot. Kuuleman mukaan jopa 60 euroa...
Harvempi suomalainen taksi ottaa kyytiin niin paljoa porukkaa että takapenkille joudutaan ahtautumaan viiden henkilön voimin...
Lopulta sitten löydettiin jokin luola mihin mentiin sisälle, ei mikään hirveän iso mutta hauskaa tuntu kaikilla olevan siitä huolimatta. Paidatkin lähtivät pois taas kerran, ja kun Juhon kanssa kiivettiin pienelle lava/koroke/tanko setille, alkoi musiikin seasta kuulumaan DJ:n kuulutus. Ainoa sana mistä saimme selvää, oli Chippendale ja taisimme kaupan päälle saada vielä laimeat taputuksetkin. Iltaa jatkui kunnes tuli sulkemisaika, nopea mittarin etsiminen ja takasin wistiin lepäämään.
Perjantaina oli edessä kipuaminen Burg Oberkapfenbergiin, eli erääseen linnaan kotikaupunkimme kukkuloilla ja samalla katsomaan paikallista lintushowta. Linna oli hieno ja lisäksi keli hemmotteli meitä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Linnutkin osasivat kaikennäköisiä temppuja, ja olimme yllättyneitä millaiset yleisömäärät ne olivat keränneet. Olipahan kyseessä ainakin allekirjoittaneen elämän ensimmäinen lintushow. Check!
Janne saapui myös takaisin Kapfenbergiin perjantai-illalla, Suomi oli kuulemma pysynyt pystyssä ilman meitäkin... Ihme ja kumma. Ja aurinko oli myös tullut Jannen kanssa takaisin, lauantaina päätettiin mennä porukalla poikkeemaan paikallisessa uimakeskuksessa auringonoton ja uimisen merkeissä. Päivä menikin leppoisasti nurmikolla maaten ja välillä vähän pulahtamassa käyden, ja iho sai taas lisää väriä. Illalla piti olla Marion "yllätyspirskeet", mutta kuten jo olimme aikaisemmin kauhulla spekuloineet, Mario päättikin yhdessä muiden kaltaistensa kanssa lähteä Graziin juhlimaan synttäreitään, ja suomalainen juhlakansa jäikin taas kerran keskenään luonnon helmaan. Tämäkös pisti hieman harmittamaan, ja tästä syystä istuimmekin porukalla iltaa tuttuun tapaan keskenämme.
Sunnuntaina ohjelmassa oli auringosta nauttimisen lisäksi pientä barbeque meininkiä, sillä vaikka iltajuhlat jäivät juhlimatta, tarkoitus oli syödä yhdessä vaihtariporukan kanssa ja samalla edelleen muistaa Marioa. Tehtäväksi oli annettu tehdä jotain ruokaa pienissä porukoissa, ja meidän perheeltämme syntyi makkarasalaatti. Tai siis Minnahan sen oikeestaan teki aamulla, joten suuri kiitos siitä kuuluu hänelle. Ruokapöydässä oli erilaisia salaatteja eri puolilta maailmaa, muita herkkuja sieltä sun täältä, lihaa ja makkaraa yms. Hyvää oli ja kaiken kruunasi kakku, jonka valmistamisessa, yllätys yllätys, Minna oli pyörinyt pääpahiksena apunaan meksikolainen jauhopeukalo ja avuton kolumbialanen kotikokki. Ja tietenkin onnellinen synttärisankari sai lahjansakin jossain vaiheessa. Kuulemma paketin nähtyään mieleen oli välittömästi tullut kysymys "minkälaista pornoa mahtaa olla tulossa?"
Ja tosiaan, täällä ei taideta olla vielä mainittukaan yhtä kaikkien aikojen masterplaneista. Ennen lähtöä tavoitteena päästä laskemaan paikallinen Mürz joki kumiveneillä. Asiaa hankaloittaa se, että joessa on kohtuu kova virta, kiviä ja muutama muu este hankaloittamassa ihmisen elämää. Ikävä kyllä koko suomalainen viiden hengen perheemme ei ole osallistumassa tapahtumaan, nimeltämainitsemattomat taistelukirjuri sekä laivaston vesitaistelija eivät ole ottamassa osaa mukamas "tyhmään" ideaan. Sunnuntai iltaan kuului myös lyhyt alustava maastontiedustelu, joskin laajempi ja tarkempi tuli vielä tehtäväksi. Sanottakoon, että luokitukseltaan Mürz kuuluu triplasti kovempaan sarjaan kuin pari kesää sitten nähty Pyhäjoki, asianomaiset tietävät mistä puhutaan...
Arkinen viikko kului taas rauhallisissa merkeissä, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Torstaina kävimme lunastamassa toiset ilmaislippumme uimalaan, koska koko viikko oli yhtä hellettä ja asteetkin kieppuivat 30 paikkeilla. Mutta illalla ohjelmassa oli "Die legendäre Party" Sommernacht 2010. Hehkutuksesta päätellen olisi voinut odottaa isojakin kinkereitä, ja innolla odotimme mitä ilta tuo tullessaan. Musiikista vastasi alkuillasta vanha tuttumme Wasabi, emme kuitenkaan ehtineet paikalle heidän keikkansa aikana koska viihdyimme muiden kanssa asuntolalla puoleen yöhön asti. Tämän jälkeen askel kohti koulua, missä kemut järjestettiin. Ensinnäkin, jos ulkona on reilu 20 lämmintä yölläkin, miksi järjestää tapahtuma koulun sisällä, missä asteita tuplasti enemmän ja muutenkin tukala tunnelma. Tämän vuoksi auki ollut parveke oli kansoitettu täyteen, ja sisällä paikallisen DJ:n tanssitettavana ei ollut juurikaan ketään. Iltaa jatkui kunnes porukka alkoi poistumaan takaisin asuntolalle, joten me päätimme seurata perässä. Mutta perille päästyämme porukka kaikkosi kuin tuhka tuuleen, ja päätimme mennä taas kerran flät kolmoseen istuskelemaan. Tässä vaiheessa Janne sai kuitenkin idean, kaivoi puukon laatikosta ja lähti kohti katua. Kyseessä ei ollut porilainen illanvietto, vaan Jannen kiinnostuksen herätti vilkkuva varoitusvalo tietyömerkin päällä. Minna kiirehti tietenkin perään kameran kanssa, ja lopputuloksena oli hitaasti ja himmeästi mutta varmasti vilkkuva diskovalo poikien keittiön pöydällä. Lisäksi Jannen ja Juhon iltaa saapui piristämään eräs hyvinkin ärsyttävä irlantilainen vaihtari Grazista. Itse olin tässä vaiheessa jo nukkumassa, mutta kuuleman mukaan kyseinen herra vänkäsi yön pikkutunneilla Applesta ja iPodeista yms, eikä ollut halukas lopettamaan keskustelua vaikka pojat muutamaan otteeseen kauniisti sanoivat että eiköhän se ollut siinä.Viime viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä, joskin Mürzin valloitus lähti rullaamaan hieman taas eteenpäin, lähtöpaikka ja mahdollinen reitti on selvitetty, ja kumiveneiden vertailu tehty ja muiden turvavälineiden hankkiminen alkaa olemaan vähitellen tätä hetkeä. H-hetki on joko tulevana viikonloppuna tai juhannuksen aikoihin. Juhannuksen jälkeen alkaakin olemaan aika kun karskien Itävallan valloittajien on aika pakata laukkunsa ja palata takaisin Suomen maisemiin...
