Ja kyllä…Vihdoin on aika hyökätä jälleen Hrvatskaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarjolla olisi ollut bussikuljetus Grazista pelipaikalle Rovinjiin, mutta viikko ennen h-hetkeä tuli, puhelu että bussi on full. Pienen hiljaisen hetken jälkeen masterplääni lähti jälleen rullaamaan. Niinpä tällä kertaa saimme Grazin lentokentältä vuokra-auton, mallia Corsa, joka tällä kertaa hehkui sporttisen tumman sinisenä sateisella parkkipaikalla. Ja roadtrip iki-ihanaan Kroatiaan starttaa, tällä kertaa toivossa olisi hituisen myös aurinkoa. Ljublijanassa täräytettiin sorsan takakonttii melkonen määrä suunkostuketta, sillä Kroatiassa hinnat ovat alkoholin osalta hieman kalliimpia. Toni käski sorsaa sitä tahtia, että pian puolen päivän jälkeen oltiin Kroatian rajalla, josta matka jatkui Petrovilijaan moikkaamaan Nippeä, joka oli jälleen Hrvatskan mökillä…On ne säkyläläiset vaan reissaavaa kansaa…Nippellä oli ollut yritystä hommata oma päivän tiketti alueelle, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta lippua ei löytynyt. Otettiin kuitenkin Nippe kyytiin mukaan ja suunnattii 60km päässä sijaitsevaan Rovinjiin. Ja kuka muka väittää että corsa ei ole tilaihme. Takaluukku piukassa ja takapenkillä 4 ihmistä, ja kyllä jouset olivat pohjassa. Pienen sompailun jälkeen Hrvatskan maaseudulla saavuimme pelipaikalle ja totesimme että melkoinen saksankielisten tapahtuma oli kyseessä. Olimme varanneet private apartmentin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta…
Totta tosiaan, mitä teemmekään Hrvatskassa? SPRINGBREAK EUROPE! 10000 party people & David Guetta. Siinä kuorrutus tähän kakkuun! Reissussa mukana vahvistamassa suomalaista joukkoamme Irene sekä Minna.
Ensimmäinen ilta meni erittäin rattoisasti tyhjentäen hieman juomavarastoamme. Itse bilepaikat, joita oli kaksi, olivat hieman kauempana, joten yhteiselon jälkeen lähdimme kämpiltä valloittamaan Rovinjin keskustaa. Kämpästä sen verran, että toimii hieman vaativampaankin makuun. Pienen ruotsalaistyylisen juomisen jälkeen askeleet eivät menneet aivan suoraan, mutta Tonin itseluottamus riitti jopa kiipeämään kirkonportin pylvääseen hieman pullistelemaan. Jostain kumman syystä minun ja Nippen sormiin tarttui hieno mainosplakaati, joka sujahti aina Itävaltaan asti takaisin. Aamulla porukka oli hieman väsähtäneen oloinen ja Nippen lähdettyä takaisin puolen päivän paikkeilla alkoi elämä jälleen voittaa. Hieman kokkailua, jonka jälkeen oli tarkoitus talsia kohti toista bilepaikkaa, mutta kuinka sopivasti Hrvatska jälleen näytti minkä parhaiten osaa - vettä, paljon vettä! Käännös takaisin ja koomailemaan kämpille.
Päivän kääntyessä jo iltaan alkoi iso A vihdoin pilkottaa. Tämä johti tietenkin parveke fiilistelyihin auringon laskiessa. Jälleen niitä hetkiä, jotka tekisi mieli tallentaa ja elää uudelleen! Porukassamme oli minä ja Juho, jotka vannoutuneina urheilumiehinä ottivat suunnaksi lähemmän bilemestan, jossa näytettiin Champions Leaguen finaali Bayern vs Milano. “Naiset” lähtivät toiseen bilepaikkaa, sillä maailman katsotuin yksittäinen urheilutapahtuma ei kiinnostanut. Lisä mausteen peliin toi juurikin aukio, joka oli täynnä saksalaisia futisfaneja kannattamassa Müncheniä, ja kumman puolella me olemme – no italialaisten tietenkin. Springbreak bussien failatessa aivan täysin saavuimme pelipaikalle jalan vasta puoliajalla. Kun toinen puoliaika pyörähti käyntiin, ja huomasimme tilanteen olevan milanolaisille 1-0 repesimme liitoksistamme. Ympäröivä 500 henkilön saksalaisposse ei tästä liiemmin pitänyt ja hieman murhaavia katseita keräsimme. Juhon kiirehtiessä vessaan, Inter pamauttaa jo toisen maalin! Mitäs siinä yksin muuta kuin pystyyn, paita vekeen ja hirveä älämölö! Muutama tyhjä tölkki kilahti selkään, mutta kun Juho tuli takaisin juhlahuuma vain nousi. Minun lähtiessäni vessareissulle, saksalaiskannattajat olivat ilmeisesti hieman ottaneet hernettä nenään ja koittivat pölliä minun tuolini. Onneksi Juho oli tilanteen tasalla ja nappasi tuolista kiinni! Fiilis oli kohdillaan ja kun loppuvihellys kajahti, aukiolla oli noin 20 ihmistä juhlimassa! Kuohari pullo oli pakko pamauttaa ilmoille ja selän takana olevien Bayern fanien päälle piti hitusen tölkkisateessa suihkuttaa. Eikös sieltä sitten kiskastu tuoli meikäläisen selkään. Aivan pirun mahtavaa! ”Naisryhmä” saapui jälkipippaloihin samaan paikkaan ja vauhdikkaasti meni jälleen, kumma juttu…Kämpille lähdettäessä vastaan tuli posse, joka oli tyhjentämässä palosammutinta. Palosammutin kiskaistiin nurtsille ja olihan se nyt pakko käydä kurkkaamassa. Siinä sitten Juho hieman suihkutteli loput pihalle ja minulle tuli jälleen masterplän ottaa tyhjä sammutin kyytiin. No porttien kohdalla järkkäri tuli ottaa kriveleist kiinni ja talutti respaan. Paljon tuli hrvatskaa suusta ulos ja ainoa sana minkä sieltä tunnisti oli policija. No siitähän sitten lähti tuttu selityskone päälle, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Selitykset edelleen vakuuttavia…
Suuri päivä koittaa! Mr David ihan itse. Kroatiakin tajunnu, että nyt on viimeinen mahdollisuus pelastaa itsensä, joten aurinkoa täydeltä taivaalta ja lämpöä vaikka Suomeen jakaa. Masterplääninä tällä kertaa beachille, jossa Guetta soittaa ja hieman uintia ennen keikkaa. Minulta, Juholta ja Minnalta homma toimi, mutta kaksikko Setämies – Virtanen oli niin kuollut, että ei paljon evä värähtänyt. Kolmikkomme suuntasi Hrvatskan landen läpi suoraan main event paikalle, vaikkakin välillä usko kartturiimme alkoi hiipua. Mutta kuinka kävikään, kirjuriin kannattaa luottaa, sillä kaikkien peltojen, kinttupolkujen ja koirien keskeltä pääsimme perille…ja se näky…huh huh…Porukkaa oli kuin pipoa, hirveä meno päällä ja saatiin vielä kuskattua aikas kivasti suunkostuketta alueelle. Jäimme portille odottelemaan loppu porukkaa, joka saapui paikalle autolla. Ei siinä mitään muuta kuin Hrvatskan meree pulikoimaan ja nautiskelemaan. Guetta saapui paikalle vaatimattomasti botskilla ja vetäisi niin maagisen 3 tunnin keikan, että oksat pois! Kuvat kertoo enemmän kuin mikään sana, mutta aurinko, meri, 10000 jammailevaa nuorta rannalla – Perfection.
Ilta meni fiilistelyillä kämppämme katolla auringon laskiessa. Illalla oli finale elikkä hangover party. Meno ei ollut ihan nimen mukainen eli kolmas päivä meni vaiteeksi lujaa…Jopa yllättävän lujaa, ainakin paluumatka, sillä tienposkesta kalastettiin ostoskärryt ja koska 3 päivään en ollut päässyt lenkille oli pienen yölenkin vuoro. Juho kyytiin ja kilsan parin hölkkä kämpille takaisin…On muuten hauska katsoa pitkää alamäkeä valuvia tyhjiä ostoskärryjä. Ja jos joku liikkuu Rovinjissa ja ajaa Motefiorenzon ohi ihmetellen miksi kylti näyttää pellolle, niin sori.
Vimoinen aamu meni pakatessa ja laittaessa sorsa kisakuntoon. Tavoitteena oli mennä Umagiin rannalle päiväksi pötköttämään ja sinne päästiinkin, mutta koska edessä oli jälleen valjakko J&J, oli pakko käydä katsomassa Kroatian vuoristoa matkalla. Itselläni kuskina eikä kartturina olleella Juholla ollut eikä ole vieläkään pienintäkään käryä mitä kautta porhallettiin paikan päälle. Umagista pitsat kyytiin ja etsimään rantaa, jonka löytäminen tuotti hirmuista tuskaa – jälleen. Päädyttiin sitten karavaanari alueelle pötköttämään rannalle, jossa uinti mahdollisuudet olivat erittäin heikot. Kolmen tunnin rusketus kehiin ja baanalle kohti Grazia. Tavoitteena oli selviytyä 380km 3h ja tavoite saavutettiin ilman pienintäkään kiirettä. Hyvästelimme sorsan Grazin lentokentälle, josta junalla taikaisin Kapfenbergii. Ei tarvinnut kuin suolaisen tunnin odottamaan, eikä edes sillä junalla päässyt loppuun asti. Bruckista sitten mittarilla kotiin suuri hymy huulilla…Niin kuin Guetta sen ilmaisi: We were in Croatia, Bitch!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti