Wapun taikaa Itävallan tyyliin sekä onneksi olkoon Janne

On ollu paljon nähtävää ja tehtävää joten aikaa ei ole jäänyt paikallaan istumiseen ja asioiden syvällisempään pohdintaan. Nyt rakeiden, salamoiden sekä muun ukkosmyrskyn rekvisiitan hakatessa ikkunaa on  kyseinen rako löydetty, joten ruotikaamme tuota maagista ja juhlavaa kuunvaihdetta, jota myös Vapuksi kutsutaan. Lisää juhlimisen aihetta antoi myös Jannen vanheneminen vuodella kesken Turkin seikkailun, joten kyllähän tätä merkkipaalua piti isommallakin porukalla juhlia.

Kuten Janne aikaisemmin totesi, muutama tunti unta ja innokkaina ylös vappua viettämään. Vakituinen Grazin vahvistuksemme Irene olisi taas saapumassa  vehreään Kapfenbergiin joten ajoitimme liikkeelle lähdön hänen saapumiseensa, tarkoituksena tavata keskustassa ja tehtävänä viikonlopun muona- sekä juomavarantojen hommaaminen. Kärryt täyttyivät antoisaan tahtiin kaikesta erittäin oleellisesta vapun onnistumisen takaavasta tuotteesta, ja lopullinen kuittikin on melkoisen komia, eiköhän näillä Jannen synttärit sekä vappu saada onnistumaan.

Keskustan tarjoamien hyödykkeiden lisäksi oli tiedossa jotain harvinaisempaa, parempaa ja arvokkaampaa, josta kiitos kuuluu Minnalle, Irenelle sekä hänen siskoilleen. Kotiuduttuamme Turkista välittömän vapputunnelman takasi Minnan hellällä huolella tehty sima sekä Suomesta asti saapuneet tippaleivät sekä kultaakin arvokkaampi, vapun pakollinen varuste, Koskenkorva.

Mutta ennen varsinaista vapun juhlintaa, oli pääosassa ikioma surffipoikamme Janne ja hänen synttärinsä. Ihanat neidit olivat loihtineet Jannen kunniaksi myös mansikkakakun jota yhdessä  nauttimana hyvässä hengessä onnen toivotuksia laulaessa. Jannen moninaisista lahjoista mainittakoon yhteistä viihtyvyyttä merkittävästi lisäävä kaunis taulunkorvike, jonka saimme seinällemme. Ei ole epäilystäkään, etteikö kyseinen kuva tuottaisi huomattavasti nautintoa niin nykyisille kuin tulevillekkin asukkaille.

Kakkua tarpeeksi syötyämme, laulut laulettua ja Jannen juhlimisen loputtua oli aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon eli Wappuun! Ensimmäisenä esiin kaivettiin pakolliset rekvisiitat eli ilmapallot, serpentiinit sekä vappupillit esiin ja eipä aikaakaan kun asunto näytti aidolta vapun viettopaikalta ja juhlijat olivat aidossa vapputunnelmassa. Mainittakoon, että paikallisille vappu on tuntematon käsite, jotenka villistä juhliva ja meluava suomalaisjoukko aiheutti melkoista päänvaivaa. Ihmetystä tuskin helpotti komeampaakin komeammin koristelty asuntomme sekä kauniisti vuorista kaikuva vappupillien sointi. Illan pimetessä ja melutason kasvaessa (kuulemma) paikalliset pelästyivät kauaksi pois ja ainoastaan uskolliset Kolumbialaiset Juan & Mario sekä Meksikon vaihtarimme Carlos uskaltautuivat paikalle. Jälleen kerran jaoimme hyvässä hengessä kulttuurimme tuotteita, me simaa ja kakkua, Carlos sen sijaan vastasi omalla Hunajaviinallaan. Ja ainakin omalta kohdalta todettakakoon, Jallua kiitos mieluummin.Mutta näissä tunnelmissa iltaa vietettiin hyvässä hengessä aamuun saakka, kuvien kertoessa enemmän kuin 1000 sanaa, jätän tarinan kertomisen niille.

Mainittakoon myös, että ilta vaati myös vakavan uhrinsa. Surulla ilmoita, että neiti Mansikkakakku ei selvinnyt illan humusta ja yhteiseksi suruksi, poistui luotamme ikiajoiksi. Allekirjoittaneen pienimuotoisella kömpelyydellä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta turha tässä on syyllistä lähteä hakemana ja sormella osoittelemaan...

Äärimmäisen hienon vappuaaton jälkeen heräsimme kukin kuinka virkeänä ja aurinkonen vapunpäivä odoitti juhlijoita. Saimme mysös kuulla, että krapulanpeikko oli hieman kiusannut eräitä asuntolamme asukkaita, ja asiaa ei kuulemma helpottanut meidän mielestämme ah niin ihana pillien sointi, jolla täytimme Itävallan illan. Niin, täytyyhän paikallistenkin saada käsitys miten vappua vietetään, jos vaikka joskus vielä sattuu kohdalle. Mutta päivää vietetiin perinteisellä vappupiknikillä, jonka pääosaa esittivät tippaleivät, kuohuviini sekä sima. Paikaksi valittiin rauhallinen paikka solisevan Mur-joen varrelta ja viimeisetkin krapulan rippeet häivenivät tippaleipien ja siman mukana kohti joen alajuoksua. Piknikin jälkeen olikin päivällisen aika ja juhlavaa ruokaa olikin tiedossa. Tiedossa härän pihvejä ja pihvimestareiksi kokkiduo Janne & Toni. Toiminta oli erittäin ammattimaista ja työ sekunnin tarkkaa, lopputuloksena hyvinkin maukkaat, mutta paistoasteeltaan raaka + mallia olevia pihvejä. Noh, eiköhän noi ammattilaiset tiedä miten homma hoituu. Tästä vapun viettomme jatkui hyvästä seurasta sekä sangriasta nauttimiseen. Liekö johtunut sangrian nostattamasta välimerellisestä lämmöstä, mutta illan pimetessä olikin kuumus kohonnut niihin asteisiin että vilvoitusta kaivattiin. Tätä saatiin vesi-ilmapalloista ja näillä käydystä pienimuotoisesta sodasta parkkipaikalla. Tosin jälleen kerran jäivät Itävaltalaiset suu auki katsomaan perään, kun huutavat härmäläiset juoksevat ympäri asuntolaa vesi-ilmapalloja viskellen. Taisi jokunen pallo jopa heidän nuotipiiriinsä lentää aiheuttaen vesipyssyjen kaivamisen esiin, jotka myös valjastimme omaan käyttöömme illan aikana. Tunteet viilenivät ja juhlinta pääsi jatkumaan entistä paremmissa tunnelmissa. Vapun taika ei hellittänyt otetta toisenakaan iltana ja meno jatkui villinä aamuun asti. Hengästauon toivat tuikkivat taivaan tähdet, joita lähdettiin katsomaan niin yhdessä, pareittain kuin porukalla illan aikana. Sunnuntaina hyvästelimme jälleen Irenen ja kaikkien mielen täytti sama ajatus, kyllä vappu on aina vappu, oli paikka mikä tahansa.

Turkin ja vapun tuoman ilon ja hulinan jälkeen oli edessä taas rauhoittavaa arkea muutama viikko, jota viettettiin arkisen puuhastelun merkeissä. Muutaman päivän kulutta oli aika lunastaa ilmaislippumme paikalliseen jalkapallopyhättöön ja tiedossa huippuottelu SV Kapfenberg vs. Reb Bull Salzburg. Jannen kanssa suuntasimme stadionelle kuponkiemme kanssa ja tiskillä perinteinen "puhutko englantia - kysymys". Noh, virkailijalta paniikinomainen katse tovereihin, pitkä hiljaisuus ja lopulta ujo myöntyminen. Saimme kuitenkin seisomapaikat kyseiseen otteluun ja usko omaan kaupunkiin kova. Tämä usko kuitenkin karisi tilastoja vilkaistessa. Salzburg vaikuttavassa pistejohdossa sarjakärkenä ja Kapfenbergkin mainiosti yhdeksäntenä, kaikista kymmenestä joukkueesta.

Mutta ottelupäivän koittaessa oli usko kova ja vesisade vielä kovempi. Tämän kuitenkaan lannistamatta itseämme lähdimme seuraamaan miten omat poikamme pärjäisi kiven kovia Mozartin jälkeläisiä vastaan. Mutta taivaan iskiessä tulta ja satapäisen yleisön karjuessa teki Kapfenberg ihmeitä ja kylmähermoisella pelillä otti niskalenkin sarjakärjestä vakuuttavalla 2-0 voitolla. Ottelu tarjosi todella viihdyttävän illan pienimuotoisesta sääongelmasta huolimatta ja rakkaus Kapfenbergia kohtaan vain nousi entisestään. Kävi kuitenkin selväksi että täälläkin otetaan jalkapallo vakavasti, sillä ottelua oli turvaamssa huomattava määrä mellakkavarusteisiin sonnistuneita poliiseja. Tosin heidän palveluksiaan ei illan aikana ja ilta tarjosi hienoa jalkapalloa.

Pelistä pikakelattakoon hieman arkea eteenpäin aina kirjoitusta edeltävään viikkoon. Kirjoittajan ollessa edelleen huomattavan sisuuntunut kansallisen jääkiekkojoukkueemme esityksistä Saksan kisoissa jätämme asian mainitsematta. Mutta tiedossa oli  jälleen matka suuntana Hrvatska ja tiedossa Spring Break Europe. Suuntana ei enempää eikä vähempää kuin 3 päivää biletystä, 10 000 ihmistä sekä tietysti David Guetta livenä. Ottakaamme siis selvää mitä on kun kokonainen kaupunki muuttuu beachpartyksi itse Daavidin ruoskiessa juhlakansaa euforiaan.

Tarinat Hrvatskan auringon alla jätettäköön Jannen jälleen astetta vanhemmille ja kokeneemmille hartioille.