torstai 6. toukokuuta 2010

Jalla Jalla!!!

Jälleen tiistaina kello pärähtää 8 soimaan ja toivoa uhkuen syöksähdän parvekkeelle katsastamaan Pekka Poutan säätiedotuksen. "Jos tänään olisi aurinkoinen aamu" ja miten sattuukin aina olemaan vaan aamut yhtä pilvisiä, joten kelloa tunti eteenpäin ja unta palloon. Aamupalalle yhdenksän jälkeen ja kuinka sattuukin olemaan arska taivaalla kun kymmenen jälkeen suunnataan poolille. Tässä vaiheessa viikkoa alkaa jo olemaan sen verran paljon turisteja hotellissa, että animation team toimii poolilla viihdyttäen lomailijoita. 10:30 pyörähti käyntiin Crazy Darts, ja koska kolmikkomme oli jo melkoisia serkuksia Johnnyn "the entertainer" kanssa, niin päästiin sen enempää kyselemättä mukaan parin eläkeikäisen naikkosen kanssa. Nimestäkin voi jo päätellä, että kyseessä ei ole aivan perinteinen darts, ja huti kudeista sai tosiaan maksaa hieman. Vaihtoehtoina oli sektorista riippuen, joko altaaseen lentäminen, napatanssi, suukko tai drinkki Johnnylle. Myös sääntöjen niin sanotusta laiminlyönnistä joutui hieman maksamaan, jonka itse jouduin todistamaan, sillä hieman nukahtaneena yhdessä tilanteessa jouduin pistämään pienen napatanssi shown pystyyn. No luonnostaan laatu oli taattua ja yleisö sai haluamansa! Kukaan muu kanssa kilpailija ei joutunut pistämään parastaan, vaan loppu skaba mentiin hyvinkin kiihkeissä merkeissä. Ensimmäinen kierros oli normaali heitto, toisella tuli takaperin heitto ja viimeisellä pyörähdys samalla jotain huutaen. "Jalla Jalla" raikui pitkin Alanyan vuoria kun kolmikkomme kukin vuorollaan päästi sisäisen minareetin kaihottajan syvältä sisimmästään esiin. Jännityksellä odotimme tuloksia kolmen kierroksen jälkeen ja niinhän siinä kävi, että Jan (meikäläinen) vei ykköspaikan heti Casanovan (Toni) ja Antonion (Juho) edestä. Johnnylla pienet lempinimet meille. Palkinnoksi sain altaaseen heiton sekä drikin, joka oli edelleen erittäin pahaa...Iltapäivällä porukkamme keräili itsensä beachille ja Tonin jo lähdettyä hotellille päin aurinkon painuessa horisonttiin, pistimme Juhon kanssa pystyyn pienoisen photo shootin, ja tuotokset olivat itsestään selvästi hämmästyttävän upeita.


Crazy darts winner ja komioita poseja beachiltä

Jo pitkään porukkaamme oli vaivannut illallisen huono informointi meille, sillä tulopäivänä meille kerrottiin, että kyseinen kattaus ei kuuluisi meidän rannekepakettiin. Tästä hämmentyneenä menimme ennen iltadrinkkien kimppuun painumista kysäisemään respasta, että kuuluisiko illallinen normaalisti pakettiimme. No virkailija siihen tokaise, että ilman muuta, teillähän on all inclusive. Tästäkö "pienestä" erehdyksestä suivaannuimme suuresti. Eritoten Toni otti ilmaisen ruuan missaamisen erittäin rankasti, ja koska baari oli auki, alkoi vodka virrata erittäin vauhdilla kurkusta alas. Illan ohjelmassa oli kaikkien eläkeläisten iloksi Bingo. Päätettiin yhteistuumin ostaa itsellemmekin 4 riviä, ja siitäkös jännitys nousi käsin kosketeltavaksi. Ensimmäisellä kierroksella pääsimme lähelle, toisella jäimme kauas, mutta viimeisellä voitto näytti lähes väistämättömältä. Meiltä puuttui yksi numero, jolloin ehdotin että jos nytten voitetaan niin se on vaatteet päällä altaaseen! No kengät samantien valmiiksi pois ja arvotavarat taskuista vek. Oma dj kaveri tuli oikein kysymään mikä teiltä puuttuu, jolloin haistoimme jo voiton. Eikö kaveri sitten mennyt ja töräyttänyt aivan väärän numeron ilmoille, ja viereinen pöytä kiittää. Itse voiton valuminen ei meitä haitannut, vaan fakta siitä että emme voineet hypätä altaaseen voittajina. Päätimme kuitenkin tulla myöhemmin yöllä testaamaan yöuinnin salat altaalle! Eikös siellä ollut vielä siivooja luuttuamassa paikkoja puhtaaksi ja tämä idea haukkasi jälleen pahasti. Plan B siis kehiin ja yöuinnille beachille...Kyllä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä kun rannasta kuuluu hirmuinen älämölö, mutta itse uinti, yöllinen meri ja kuunvalo oli jotain kokemisen arvoista! Ja jos joku epäilee, pelastusliivit olivat päällä...
Hieman piti zoomiputkea testata parvekkeelta. the entertainer + oppipoika, sekä syy olla altaalla (poreallas)

Edes minä en ollut niin kunnian himoinen että olisin seuraavana aamuna herännyt aikaisin aamulla ja rynnännyt rannalle. Aamu lähti rauhassa liikkeelle parvekkeelta zoomaillen poolille, mutta itse olen sen verran beach ihmisiä, että suuntasin sinne muutamaksi tunniksi grillaantumaan, poikien jäädessä poolille. Iltapäivällä Johnny erehtyi antamaan meille lentopallon altaaseen, jonka jälkeen pienet pelit piti pistää pystyyn. Myös erittäin dynaamisia kuvia tuli nappailtua pallopelin tiimellyksessä. Illalla oli vuorossa Robin Hood nummer zwei, mutta koska Alanyasta löytyy kourallinen "Suomi" baareja, päätimme mennä kurkkaamaan miltä Topin paikka näyttää. Ennen sitä kuitenkin hotellimme animation team piti hienon fakiiri shown, mutta ennen sitä Suomesta kantautui Turkin perukoille ilouutinen. TPS ja hunajaa kaikui melkoisen kivasti parvekkeelta Juhon ja minun suusta, jolloin altailla iltaa viettävät ihmiset katsoivat huulipyörenä meluavia hunajasydämiä. Toni makasi sängyssä... Illan esityksessä Toni ja Juho pääsivät avustamaan ja hyppäsivät dj:mme päälle, tämän maatessa lasinsirujen ja piikkimaton välissä. Perus dj hommat eivät tälle kaverille selkeästi ole riittäneet ja niinpä illan päätteeksi kaveri oli myös tulensylkijä. Oli muuten hitusen lämpönen tulimeri mikä sieltä suusta sylkee ulos. Keskustaan päästyään löysimme yllättävän helposti Topin paikan, jossa vedettiin lippua luukulle ja päätimme painua takaisin RH:iin. Illan tiimellyksessä Tonilta taisi kellon kulku hieman jäädä huomioimatta ja hän missasi kuljetuksen takaisin hotellille. Onneksi Säkylän ihmettä oli informoitu ohjeilla, jotka jopa Tonin suunnistustaidoilla olisivat pettämättömät. "Mene rantaan ja lähde vasemmalle"...Pistettiin Juhon kanssa hotellilla pystyyn hirmuiset parveke pippalot 4 aikaan aamulla. Parveke fiilistelyn kesken syntyi jälleen kuninkaallinen masterplan. "Nyt yöuinnille altaaseen" Sinne siis aivan fiiliksissä ja oli jälleen mahtavaa. Vanha patu jopa moikkasi parille yöuimarille näiden hiipiessä altaaseen...Tonikin sai keräiltyä itsensä takaisin hotellille 5 jälkeen kuunvalaisevalta 7 km kävelyreissulta.

                   Dynaamisia boltsi kuvia poolilta

Vimoinen päivä ja aamupala jäi aivan suosiolla väliin. Lounaalle sentään saimme itsemme keräiltyä ylös ja samalla huomasimme, että eihän täällä edes paista aurinko. Vaikkakin pienen punoituksen kannalta pilvisyys oli erittäin toivottu juttu. Matkaamme kuului kaksi kappaletta vaahtohierontoja, ja koska Juho oli lupautunut lahjoittamaan omansa Tonille, menimme iltapäivällä kummastelemaan miltä Turkkilainen hieronta tuntuu. Släpärit vaan jalkaan ja meidät työnnettiin huoneeseen jossa vähintään 50 astetta lämpöä ja kosteutta vaikka muille jakaa, joka näkyi "pienenä" kuplimisena huoneen katossa. Sisään asteli elämääkin karvaisempi turkkilainen mieshieroja ja pyysi meitä makuulle tulikuumaan kaakeliin. Oma punotukseni oli sellaisessa pisteessä, että makoilu tulikuumilla kaakeleilla tuotti todellista tuskaa ja koska Toni pääsi ensin käsittelyyn jouduin makamaan kuumillakivillä tuskallisen pitkän ajan. Hieronta itsessää oli erittäin nopea prosessi, jossa kaveri viskoi hirmuisen kerroksen vaahtoa päälle ja hitusen hieroi. Viileä huuhteluvesi tuntui taivaalliselta hieronnan päätteeksi, kuin myös pötkötys "rauhoitushuoneessa" omenateen kera. Viimeisen päivän kunniaksi oli myös muutamille tärkeille henkilöille löydettävä jotain pientä tuliaista ja suuntasimme kävellen lähimmälle bazaarialueelle muutaman kilometrin päähän ja hommasimme hieman kotiin viemisiä. Loma huipentui viimeisen illan kuvaussessioihin ammattikuvaajan kanssa. Voitimme bingosta sääli palkintona ilmaisen kuvan ja Ali "the kuvaaja" nappasi meistä komioita kuvia beachiltä. 
Ammattikuvaajan käsittelyn tulos...on se vaan komia!

Kotimatkaan pääsimme perjantaina niinkin miellyttävään aikaan kuin 00:25. Aivan koomassa bussiin joka kierteli lukuisat hotellit läpi, joista tuli elämääkin pirteämpiä eläkeläisiä lisäämään väsymystämme. Tonin unenlahjat toimivat aivan missä tahansa, mutta minä ja Juho olemme kaliberia, "nukun aikoastaan sikeästi sängyssä". Tonille siis tiedossa lähestulkoon normaalit yöunet, kun taas me muut valvomme koko yön. Antalyan kentälle saavuimme noin 4 aikaan ja edelleen herää kysymys, miten voi 125km matkaan vierähtää yli 3 tuntia? Ottaisivat italialaisista mallia! Muutaman tunnin kooma lentokentällä ja koneeseen. Aurinkoiseen Graziin saavuimme 8 aikaan aamulla, jossa huomasimme kaikkien iloksi, että matkalaukustamme oli aurinkorasvapurkki kosahtanut pitkin laukkua. Siinä sitten pieni puhdistus operaatio ja junalla kohti Graz Hauptbahnhofia. Asemalla meidän ei tarvinnut vaihtaa junaa, mutta koska kyseinen juna odotti asemalla 20 minuuttia, Juho ja Toni päättivät minun ehdotuksestani mennä kaupasta ostamaan ruokaa ja juomaa tulevaan vappurientoon. Itse jäin junaan vahtimaan kamoja ja sydän pompahti hieman kurkkuun kun juna liikahti jo 5 minuutin jälkeen. Tällöin juna onneksi vain siirtyi 50 metriä laiturilla eteenpäin. Aika kulki ja junan lähtiessä liikkeelle oli pakko soittaa sankareiden perään. Toni: "Juu, junassa ollaan", minä: "Oke, Ciao"...5 minuuttia kuluu ja kavereita ei edelleenkään näy missään. Puhelin uudestaan kouraan. Minä: "Ei taida se teidän juna liikkua?", Toni: "Juu ei liiku ei"...Perinteiset pienet avautumiset molemmin puolin ja tilannekatsaus. Pojat pääsevät seuraavalla Wienin junalla ja saavat minut ja joka kylän kiertävän paikallisjunan kiinni Bruck an der Murissa. Porukka jälleen koossa ja onnellisena, ruskeina (tai pinkkeinä) sekä uupuneina takaisin kotona Kapfenbergissä. Toni korkean moraalinsa saattelemana sykähti vielä kouluun, minä ja Juho vedimme kunnolla unta palloon, jotta vapun vietto olisi taattu! Zum Wohl und Antonio weitermachen...

1 kommentti:

  1. Tonille nimenomaan tuottaa ongelmia: "Mene rantaan ja lähde vasemmalle" -kaltaiset ohjeet :P :D

    Nimimerkillä: "keilahallin katto näkyy jo..." ;D

    VastaaPoista