maanantai 22. helmikuuta 2010

Aurinkoa Alpeilla ja laskijoiden mielissä

Alppien maagisen hieno keli jatkui myös tiistaina ja meno jatkui tavalliseen tapaan, lämpöä, upeita rinteitä ja virvoikkeiden nauttimista aurinkotuoleista 2000 metrissä. Päivä rinteessä tarjosi jälleen henkeäsalpaavia maisemia joita ihastellessa ryhmämme kasvoille myös ilmestyä vankka puna. Kyseinen puna ei tosin johtunut pelkästään nautituista virvoikkeista vaan paahtavasta auringosta joka myös motivoi allekirjoittaneen sekä Tonin hankkimaan hyvinkin ripeällä aikataululla aurinkolasit ennen kuin vuorten valkeat maisemat paloivat pysyvästi verkkokalvoillemme. Noh, neuvoikkaina löysimme paikallisesta Sparista ennen kaikkea laadukkaat 14.90€ maksaneet lasit joten reissu oli pelastettu ja näkökyky palautettu. Palauttamiseen liittyen on myös henkilökohtaisesti kiitettävä kaikkia niitä mukavia ja avuliaita paikallisia sekä brittejä jotka uutterasti jaksoivat noukkia meikäläisen karanneita tavaroita pisin Alppeja. Oli meinaan melko harvinaista että minä sekä sukset löytyivät samasta kohtaa "lumipallona luokses pompin näin" laskujeni jälkeen.



Seuraavaksi sananen meidän emännästä Pauliinasta ja ennen kaikkea isännästä Peteristä jotka Janne jo meille esitteli. Tavoite oli, että Peter tulee hakemaan vuokrarahat tiistai aamulla kello 8. No ennen kahdeksaahan sitä herättiin ja Peteriä odotettiin. N.8.15 selvisi että on kiire töissä eikä hän pääse. Eipä voi mitään, shit happens ja sovittiin huomis aamusta että tulee taas 8 käymään...
Lisäksi puhetta oli että mentäisiin "kelkkailemaan" illalla. Myöhemmin selvisi että tarkoittaa perinteistä muovikelkalla laskemista 1.3km rinnettä pitkin alppien juurta. Kaikki tämä kuulosti mielenkiintoiselta joten kokeilemaan lähdettiin. Jälleen kerran sovittiin Peterin kanssa että mennään illalla siinä 6-7 ja vaimonsa Pauliina kertoo tarkemmat detaljit soittaessaan illemmalla. Noh, aikamme odotimme kunnes proaktiivisesti soitimme 18.42 Pauliinalle josta tiivistetysti "voi v***u,sori, ollu kiire, teillä aika 18.45" Tästä lannistumatta sovittiin uusi aika kello 8 ja tällöin jopa paikalle kerettiin.

Reissu alkoi ihmisten lastaamisella lumikissan takana olleeseen häkkiin ja sitten vaan mäkeä ylös. Ylhäällä sitten nautittiin ennen laskua yhdet oluet tai viiniä henkilöstä riippuen. Paikalla saimme myös todistaa hyvinkin absurdia näkymää. Paikalla meluavia saksalaisia juhlimassa jos minkäläisillä kotitekoisilla ääntä pitävillä vehkeillä hanuria soittavan lederhosen bändin tahdittamana. Vieressä kun viel hääri pervoakin pervompiiin K-18 varusteisiin sonnustaunut Puuha-Pete jonka keltaisit housut päättyivät noin nivusiin, oli ryhmämme yhtä aikaa hämmästynyt, ihmeissään, nauramassa katketakseen sekä järkyttynyt. Poistuessa kokeilimme myös paikallista pubi-ajanvietettä eli naulojen lyömistä pölkkyyn vasaran väärällä puolella. Miksikö? Sitä tarina ei kerro, jengi vaan tekee sitä joten piti kokeilla. Hommassa myös paljastui Henskun piilevät puusepän taidot hänen ylivoimaisella voitollaan. Tämän jälkeen koitti varsinainen main event eli pulkalla 1.3km alas erittäin huonosti valaistua rinnettä. Hauskaa oli vaikka mäin lasku oli välillä nousemista.

On monia tapoja nauttia Alpeista, ohessa muutama mitä ei ollut suunnitelmissa.

Mäestä ja pakkasesta selvittyä vuorossa oli perinteistä suomalaista kalsarikänniä 5 viinipullon voimin. Ryhmä jaksoi onnellisesti 4 jolloin Petra ensimmäisenä sammui Tonin sänkyyn ja muu ryhmä seurasi pian perässä, tosin suurin osa löysi omaan sänkyyn. Petran ja Henskun jäätyä yöksi osoitti Toni ritarillisen puolensa ja vietti yön pienellä kovalla sohvalla josta pienet sille.

Keskiviikko aamu koitti ja kello soi hieman ennen kahdeksaa jälleen kerran muutaman tunnin yöunien jälkeen ja Peterin odotus alkoi jälleen kerran. Tälläkin kertaa Peter jäi saapumatta, tosin ilman syytä ja ilmoitusta tällä kertaa. Erittäin väsyneen porukan tunnelmat tässä kohtaan jossain muualla kuin katossa. Porukalla hieman heikko happi illasta mutta laskemaan selvittiin kuitenkin. Tässä vaiheessa tehtiin jako tasoryhmiin eli kunnon laskijat Janne, Petra sekä Hensku omiin mäkiinsä sekä minä ja Toni omiin seikkailuihin. Illan koittaessa vietetiin tyttöjen läksiäiset tyylikkäästi pitsan merkeissä ja herkät jäähyväiset jätettiin illan pimetessä.


Ja lopuksi osoitus Jannen insinöörin taidoista ja todistus oikeasta alanvalinnista. Janne meinaan ansiokkaasti korjasi hajonneen vetoketjun ananaspurkilla, onnittelut siitä hänelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti