ensi kosketus Saalbachiin...rakkautta ilmassa

Kyllä, vihdoinkin suuntana Saalbach ja alpit. Tätä oli odotettu tai pelätty, mutta kuitenkin loisto reissu tiedossa. Heti jo junassa tuli hiukan ylimääräisiä tykytyksiä, kun käväsin samantien veskissä. Reissu kesti about 2 minuuttia, jonka aikana Toni ja Juho oli hävinnyt kaikkien kamojen kanssa paikoilta ja tilalle oli tullut jokin iäkkäämpi porukka. Siinä se suu ensimmäisen kerran loksahti auki, että mitäs nytte kun on puhelinkin repussa ja reppu on poissa. Oli pakko mennä tarkistamaan että suksipussi on vielä siellä mihin sen jätin, jotta edes varmistuisin olevani oikeassa junavaunussa. Sukset oli omalla paikallaan - tässä vaiheessa alkoi nousta pieni tuskahiki että mitäs nyt tehdään. Pari minuuttia pyörin ympyrää aivan hukassa, ja lopulta päätin mennä kysäsemään valtaajilta että mihin pari kaveria tästä on häädetty. Melko heikkoa englantia sain vastaukseksi, jonka jälkee vaunun toisesta päästä kuuluu "Janne morjens"...Toni tulee ja kertoo että paikat oli varattuja ja jouduttiin siis siirtymään, mutta eihän minua muistettu...reilukerho

Noh Saalbachiin päästiin ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen tyttöt eli Petra ja Hensku nähtiin vasta paikan päällä. Tyttöjen lentsikka oli reippaasti myöhässä, mutta samaan aikaan oltiin pelipaikalla, jossa vastassa oli suomalainen Pauliina, joka on miehensä Peterin perässä muuttanut Saalbachiin. Erittäin mukavia ja avuliaita molemmat, tosin Peterin lupaukset jäi monta kertaa vain lupauksiksi, mutta siitä tuonnempana. Kämpät oli pienen kämmin takia erikseen ja välimatkaa noin 300m mutta jako tehtiin perinteisesti tyttö-poika tapaan, ehkä hyvä näin, sillä viimeisenä päivänä ei edes raikas alppi-ilma saanut hienhajua poikien huoneesta pois. Mentiin ensimmäiseksi pitsalle porukalla ja tämän jälkeen hieman maistelemaan 1,5€ kuoharii, oltiinhan sentään alpeilla, pakko hiukan panostaa.

Eka aamu ja morjensta pöytään! Aurinko porottaa ja lämpöä riittää. Peter oli muulle porukalle luvannut auttaa suksien vuokraamisessa ja tuli hakemaan meidät kämpiltä. Pojat oli ajoissa kuten aina, tai tällä reissulla ainoan kerran, mutta tyttöjä jouduttiin odottamaan ja totesinkin tämän suomeksi ääneen autossa, johon täysin itävaltalainen Peter totesi suomeksi, että niimpä. Ilmeisesti suomalaisella naisella on pieni vaikutus ollut, Peterkin siis tottunut odottelemaan. Sukset saatiin muille Hansis nimisestä vuokraamosta ja aivan ensiksi kaveri totesi "you from Finland? do you want snaps...mistäköhän ne suomalaiset olikaan kuuluisia?

Sitten ei muuta kuin kondoliin ja huipulle. Pikkasen suu tipahti auki kun päästiin 2km korkeuteen. Näitä maisemia ei iha Suomesta löydy, eikä niitä voi muuta kuin itse kokea! Aivan mahtavaa... Juhohan ei ollut aikaisemmin laskenut kertaakaan ja päätettiin laskea sellainen leppoinen 7km sininen, eli helppo, rinne. Tuli jälleen todistettua, että mikä Suomessa luokitellaan helpoksi on täällä...öhm, haastava. Mutta sieltä se Juho vain tuli alas, vaikka usko kuulemma koitteli jossai käänteessä. Onneksi puoli matkassa sai hieman purilaista ja kaljaa. Toni oli aikaisemmin ollut suksilla 7 vuotta sitten, mutta sieltä se muistin kätköistä nopeasti tuli takaisin, ja tytöthän nyt hakkais Lindsey Vonnin mikä päivä tahansa, eli homma hanskassa. Illalla testattiin taffel wienia 70snt litralta, ja alashan se meni.

Toisen päivän suunnitelma oli selvä: hieman rinteessä ja illalla reilusti minttukaakaota ja kattelemaan Saalbachin yöelämää. Lähdettiin hieman sooloilemaan rinteessä ja kello vierähti jälleen 17 paikkeille ennenkuin pääsi kämpillä kylpyyn. Tosiaan en ammeessa ole vuosiin ollut ja oli kyllä jälleen mahtavaa. Pois pääseminen tuotti vaikeuksia, ei vaan pystynyt nousemaan. Siinä sitä rentoutumista parhaimmillaan. Sitte pelivehkeet päälle ja tyttöjen kämpil maistelemaan minttukaakaota. Mahtavaa ruokaa tytöt oli tehny ja vietiin viiniä hiukan ruoka juomaksi. Punkku pullon piti olla omaa suosikkiani, mutta eikös tumpelo Juho menny just lähtiessä tiputtaa pullon takilla lattialle ja sitten pyyhittiin. Onneksi toinenkin pullo punaista löytyi. Keskustassa kierreltiin muutamassa paikassa ja päädyttiin lopulta Taverne Saalbachiin. Ihan pipoa myöten täynnä, mutta aina sinne suomalaisia mahtuu. Hieman hintava paikka, mutta meno oli mahtavaa. Jotenkin loppuillasta tuntui, että muut vain katselevat kun suomalaiset jammailee...Hieno ilta