Aurinko ei tällä kertaa paistanut aivan koko päivää kirkkaalta taivaalta, mutta siitä huolimatta lämpö oli reilusti plussan puolella, ja osa rinteistä olikin aika möhjöä. Jossain vaiheessa pysähdyimme nauttimaan kuumat kaakaot, ja samalla näimme kuinka perheenisä kahden lapsensa kanssa oli ostanut muhkean (varmasti puolen ruokalautasen kokoisen) appelsiini tms piirakan höystettynä vaniljakastikkeella, jossa piirakka lähes ui. Vesi herahti välittömästi kielellemme, mutta hintaa kyseisellä herkulla olisi ollut reilusti yli 7 euroa, joten se jäi haaveeksi (vai jäikö sittenkään...?).
Nautimme kaakaot hyvin mielin, ja perhe lähti jatkamaan laskuaan. Mutta tässä vaiheessa tapahtuikin päivän suurin juonenkäänne. Joku meistä sattui haistamaan suloisen makean tuoksun ja vilkaisemaan heidän pöytäänsä, ja mitäs siellä olikaan? Piirakan pala, josta oli syöty ehkä kolmasosa! Muutaman sekunnin ajan tuijotimme toisiamme, joskin tiesimme tarkkaan mitä kaikki ajattelivat. Eikö pienenä ole opetettu että ruokaa ei saa jättää (etenkään mitään herkkuja, mistä köyhä opiskelija saattaa vain uneksia)? Korppikotkan lailla Janne levitti siipensä, ja nappasi nopeasti ja huomaamattomasti lautasen parempiin hoiviin. Kuten kaikki tietävät, kaikilla meillä on hyvinkin korkea moraali, mutta tässä tapauksessa piirakan syömättä jättäminen olisi ollut täyttä tuhlausta! Tämän jälkeen jatkoimme laskemista hyvin mielin (olimmehan tehneet oman osamme maailman pelastamiseksi tässä itsekkäässä ja turmeltuneessa kulutusyhteiskunnassa).
Reissun synkin tapahtuma tapahtui, kun Janne Bode Millermäiseen tapaan lasketteli kovaa ja äärirajoilla, ja kanttasi niin paljon että toisesta suksesta lähti pieni palanen samalla kun mies itse meni mukkelis makkelis. Muutaman miehisen kyyneleen jälkeen vasten miehisiä olkapäitä, Janne sai kuitenkin kerättyä itsensä Juhon ja mun tuella ja pystyi jatkamaan aina alas asti.
Iltapäivällä oli vuorossa keskustassa käyminen, käytiin tarkistamassa juna-aikatauluja ja piti mennä lataamaan lisää poweria pre-paid liittymiimme, josta alkoi olemaan rahat loppu. Peter neuvoi aamulla meitä menemään postiin, josta löytyisi oman operaattorimme latauspaikka. No, postiin päästiin, ja homma menikin hyvin jopa tervehdykseen asti. Tämän jälkeen iski pienoinen kielimuuri. Tosiaan, paikallisten englannin kielen taidosta on ollut ennenkin puhetta, mutta olisi nyt luullut että paikallisen turistirysän postissa olisi edes ymmärretty meitä. Mutta ei, tällä kertaa rima alitettiin hyvinkin tehokkaasti. Yksinkertainen kysymys, tarviiko meiän tietää omaa numeroamme, oli menossa siihen pisteeseen että virkailija alkoi tarjoamaan meille kokonaista puhelinta. Lisäksi muihinkin kysymyksiimme tuli vastaukseksi "monttu auki" -tyylinen "en tajuu mitäääääääään" ilme. Juho oli jo ottanut pari askelta pois tiskiltä ja hapuili stilettiä sukan varrestaan, Jannen ilme oli sen verran epätoivoinen että pian olisi joko syytä lähteä pois tai sitten varautua elokuvatyyliseen "sulta lähtee sormi kerrallaan ellet kerro meille miten me ladataan lisää puheaikaa" tilanteeseen. Rauhan miehenä en kuitenkaan suvainnut tällaista tapahtuvan, vaan hetken syvän hiljaisuuden jälkeen syvä hengenveto, tiukka katse suoraan virkailijan sielun peiliin ja kädet mukaan tiiviisti mukaan selitykseen. Ja voilà, sehän auttoi! En kyllä enää yhtään ihmettele miksi italialaiset huitoo käsillään kuin viimistä päivää selittäessään, sehän oikeasti toimii! Tämän jälkeen suuntasimme kaupan kautta kämpille, lepäsimme ja suunnittelimme tulevan viimeisen päivän reittejä yms.
Perjantaita varten meillä oli tarkat suunnitelmat. Tämä päivä käytettäisiin laskuvideoiden ja kuvien kuvaamiseen, joista sitten jokainen voi katsella omaa lasketteluaan ja korjailla virheitä, aivan kuten ammattilaskettelijatkin tekevät. Päivästä kertyi paljon kuva ja videomateriaalia, voi olla että jotain niistä saadaan joskus tännekin näytille. Kotiin päästyämme olimme väsyneitä mutta onnellisia, viikko oli vierähtänyt ja reissusta oli selvitty pelkillä mustelmilla ilman luunmurtumia tai pelastushelikoptereita. Lisäksi pakkasimme tavarat valmiiksi aikaista lähtöä varten ja siivoilimme hieman paikkoja.
Illaksi suunnitelmissamme oli lähteä vielä poikkeamaan kaupungilla katsomassa Saalbachin menoa viikonloppuisin. Alkuillasta maistelimme kotosalla hieman viiniä ja nautimme uunituoreista hampurilaisista, ja lopulta lähdimmekin kaupungille päin. Keskustassa tuntuu olevan kova kilpailu kuppiloiden kesken asiakkaista. Käytiin poikkeamassa paikallisessa, ja sisäänheittäjä antoi meille välittömästi drinkkiliput käteen ja käski mennä tilaamaan. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut hirveästi ja jossain vaiheessa huomasimme että yhdestä osasta paikkaa tuli yhtäkkiä niukasti pukeutuneita naisia käymään tiskillä ja näimme vilauksen "esityksestäkin". Päätimmekin olla jäämättä tähän likaiseen ja syntiseen paikkaan ja lähdimme perinteitä kunnioittaen Taverneen, jossa poikkesimme jo alkuviikosta. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja paikka ei tälläkään kertaa pettänyt. Saimme tällä kertaa myös paremmin biisi toiveemme kuuluviin, viime kerralla DJ ei soittanut yhtään 90-luvun biisiä, mutta tällä kertaa aina pyydettäessä soitettiin meidän biisi. Joskin tähän voi vaikuttaa se, että paitamme lähtivät pois pariin otteeseen muutaman biisin (Haddaway, Rick Astley, Das Geth Ab) johdosta kirvottaen DJ:ltä sääliviä naurun pyrskähdyksiä. Mutta tämähän ei menoamme haitannut. Saimme myös vihamiehiä/naisia briteistä (kuin tarttee olla niin tyhmä brittiläinen, ja vielä mukamas CAMBRIDGESTÄ, että haukkuu toisia englanniksi ja luulee vielä että ketään muu ei ymmärrä sitä kuin he) kun heitimme hieman kommenttia vastapalloon.
Aamulla kahdeksan aikaan kellot herättivät, ja aloimme valmistautua lähtöön. Pistimme paikat kuntoon ja lähdimme bussilla kohti Zel Am Seetä, josta junalla ilman vaihtoja suoraan takaisin Graziin. Alppien jäädessä taaksemme, jokaisella meistä vierähti poskelle pieni miehinen kyynel, joskin ketään ei tätä avoimesti näyttänyt. Reissu oli kokonaisuutena kyllä mahtava, ja kuten aikaisemmin on tullut todettua, Alppeja ei voi ymmärtää ennen kuin ne kokee itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti